Loksahduspistettä etsimässä

Mikä on nyt toisin?

Miehen käytyä läpi kenkänsä, eteisen kenkätelineessä oli vihdoin tilaa myös minun kengilleni! Enää niitä ei tarvitse säilyttää lipaston laatikossa. Sinne mahtuvat nyt lasten kengät, joten eteisen lattia ei enää ole miinakenttä.

Huulirasva löytyy nykyään aina. Voin myös valita useasta haluamani. Ennen ne olivat kaikki hukassa. Nyt niillä on selkeä paikka. Muutenkin tavarat nyt vain löytyvät! Vaikka karsiminen on vielä kesken (esim. työkalut on vielä käymättä läpi), hämmästyn yhä uudelleen sitä, miten nopeaa pukeutuminen on. Miten nopeaa laukun pakkaaminen on. Miten nopeaa ovesta ulos lähteminen on. Miten vaivatonta on aloittaa jokin homma, kun vain ojentaa kätensä, ottaa tarvittavat esineet käyttöön ja rupeaa hommiin.

Käsityötarvikkeiden läpikäynnin jälkeen käytin kokonaisen lauantain ompelukoneen ääressä. Lyhensin viidet farkut, korjasin auenneet saumat yhdestä pussilakanasta ja yhdestä tyynyliinasta, parsin yhdet lököhousut ja kiinnitin yhteen hameeseen irronneen nauhan. Hirmuisen kiroilun ja etsimisen sijaan homma muuttui mukavaksi yhdessäoloksi perheen kesken, kun mies silitti, minä ompelin, lapset sovittivat ja ihailivat. Tekemättömien käsitöiden kori ei enää pursu yli ja siellä odottavien töiden määrä on laskettavissa yhden käden sormilla.

  

Istuin maritetussa keittiössä ja totesin, että asuntomme onkin loppujen lopuksi ihan kiva paikka. Se voikin olla koti, eikä vain paikka, jossa on pakko asua, kunnes töitä löytyy ja on varaa isompaan. Asunto ei ole liian pieni, meillä vain oli liikaa tavaroita neliöihin nähden. Osin siksi, että edellisessä asunnossa oli yksi huone enemmän.

  

Loksahteleeko?

  

Yhden ison loksahduksen sijaan on tapahtunut monta pientä. Tavarat ovat todellakin löytäneet paikkansa kuin itsestään karsinnan edetessä. Huomasin stressaavani säilytyksestä moneen kertaan tavaroitani karsiessani, mutta turhaan. Kyllä kaikelle tarpeelliselle paikka löytyy.
 

Minulla on oikeus omistaa ihania vaatteita

Miehen karsittua vaatteensa olin kateellinen siitä, että hänen viikattavat vaatteensa mahtuivat kaapissa valmiiksi olleisiin Orthexin koreihin, minun eivät. Pohdin pitkään, kävisinkö vaatteeni uudelleen läpi ajatuksella, että pakotan ne mahtumaan koreihin, mutta luovuin tästä. Ensinnäkin korit ovat hankalat, jättävät kaappitilaa hyödyntämättä, moni niistä on rikki, eikä niiden avulla kaappia saa kauniiksi. Housut joko lerpsahtelevat niistä yli reunojen tai sitten eivät mahdu. Toisekseen miehenkin puoli kaapista alkoi täyttyä, kun korjatut ja pestyt vaatteet alkoivat palata sinne. Annan siis vaatteiden olla ja palaan asiaan säilytysvaiheessa. Hankin silloin korit, jotka hyödyntävät kaapin syvyyden koko pituudelta. Silloin vaatteeni mahtuvat kaappiin aivan hyvin. Minulla on oikeus säilyttää niin monta iloa tuottavaa vaatetta kuin haluan, sanoivat muovikorit mitä tahansa.

 

Haluan mielenrauhaa myös kirjahyllyyni

Kirjojen läpikäynti sai minut näkemään sen, että kirjahyllystäni puuttuu minulle merkityksellisiä kirjoja, joita on vaikea saada käsiinsä edes kirjastosta. Päätin, että olen lykännyt niiden hankintaa liian kauan ja laitoin tilauksen menemään. Yksi tilaamistani oli Vapaudu riippuvuudesta, joka on ihana kirja! Riippuvuus tavaroista, ruuasta, ihmisistä, vahingollisista käyttäytymismalleista... Kirja opettaa antamaan itselleen armoa ja muuttamaan ajatteluaan askel kerrallaan. Pidin kirjaa lainassa niin pitkään kuin pystyin, ja nykyään se on aina lainassa, kun tarvitsisin sitä muistuttajaksi.

  

Miten tästä eteenpäin?

  

Pidän nyt taukoa suuremmista projekteista, kuten työkalujen läpikäymisestä. Muu elämä on nyt tärkeämpää. Päivittäisen elämän kannalta tärkeimmät kategoriat on nyt käyty läpi, joten kestän kyllä toistaiseksi yhden sekavan eteisen kaapiston ja siivoamattoman varaston.

Haluan saada ensin poistettavat ulos talosta, ennen kuin jatkan. Vien lumppua pari pussia kerrallaan tekstiilikeräykseen, kun pyöräilen kirjastolle. Odotan rauhassa kirpputoripöydän vapautumista. Pistän myytävistä ilmoituksia nettiin omaan tahtiini. Samalla mieli ehtii muutokseen mukaan. Huomaa, missä jo on ja mitä on tapahtunut.

Tavaroiden seisominen välitilassa ei ole pelkästään huono juttu. Ensinnäkin tulee nähdyksi se, miten paljon sitä turhaa oli kertynyt nurkkiin. Toisekseen voi vielä hakea jotain takaisin, jos tajuaa laittaneensa pois jotain iloa tuottamatonta, mutta sittenkin tarpeellista. Tähän mennessä se on tarkoittanut kolmea kangasta, joita tarvitsen paikatessani vaatteita.

En kuitenkaan ole laittanut projektia täysin jäihin, sillä silloin se helposti myös jäisi sinne. Olen joka päivä käynyt läpi jotain pientä:

Päivä 6: Paristot

Päivä 7: Lompakko

Päivä 8: Kalenteri: Olen suunnannut kaiken energiani tekemättömien töiden karsimiseen: Kävin läpi sähköpostin saapuneet-kansion, tein kaikki odottaneet pikkuhommat, jotka pystyin, jaoin viikon työt kalenteriini jokaisen päivän kohdalle, että ne varmasti tulevat tehdyiksi.

Viikon tavoite on saada odottavien käsitöiden pino kutistumaan minimiin ja raivattua tilaa kalenteriin karsimisen loppuun viemiselle.