Karsinta, päivä 4

Komono jatkuu...

Sähkölaitteet

  

Tämä kategoria oli minulle helppo. Itselläni on sähkölaitteita niin vähän, että ne laskee yhden käden sormilla. Kategorian läpikäynnistä suurin osa menikin siihen, että keräsin löytämäni elektroniikan yhteen laatikkoon ja jätin ne miehen läpikäytäväksi. Itse poistin vihdoin kolme pitkään huoltoa odottanutta laitetta. Päätin, että mieluummin ostan paremmat tilalle sitten joskus kun on rahaa. Eivät ne niin hyvälaatuisia olleet, että ne kannattaisi korjata.

  

Ompelutarvikkeet

  

Tätä kategoriaa olin pelännyt etukäteen. Minulla on ollut kaksi mummoa, joiden ammatti on liittynyt käsitöihin. Lopputuloksena minulle on kertynyt kiitettävä määrä lankoja, kankaita, työvälineitä ja kaikkea epämääräistä, josta tiesin olevan enemmän haittaa kuin hyötyä siinä muodossa kuin se oli.

Tavoite oli saada kaikki käsityötarpeet mahtumaan yhteen yläkaappiin, kun ne nyt olivat vallanneet neljä kertaa tuon tilan.

Aloitin itsevarmana työkalupakista, jonka puolisoni oli ostanut langoilleni. Pakki oli osoittautunut pian virhehankinnaksi, koska langat pääsivät siinä pyörimään toistensa ympäri ja solmuun. Irrottelin langat toisistaan, kieputin ne takaisin omille rullilleen, lajittelin ne värin mukaan ja jaoin ne uuden lokerikkoni laatikoihin.

Seuraavaksi tartuin uhkarohkeasti sekalaista sälpettä sisältävään kassiin. Lähtötilanne oli, että minulla oli epämääräinen kasa nauhoja, jotka oli vain heitetty pussin pohjalle 90-luvulla, kun mummi kuoli. Kun olin tarvinnut kanttinauhaa, olin vain kaatanut pussin sisällön lattialle ja etsinyt, kunnes jotain sopivaa löytyi. Nyt suurin osa nauhoista meni roskiin: Värjäytyneitä, lyhyitä pätkiä, reikäisiä, likaisia. Sieltä joukosta löytyi lopulta niin vähän käyttökelpoista, että en olisi sitä etukäteen uskonut. Tuijotin pientä määrää siististi pahvien ympärille kieputettuja kanttinauhoja, jotka mahtuivat helposti yhteen Palaset-lokerikon lokeroon. Ei mikään ihme, etteivät käsityöt ole houkutelleet, jos minulla meni tuntikausia siihen, että etsin sieltä kaiken ryönän joukosta jotain käyttökelpoista!

Olin tässä vaiheessa tehnyt hommia lähemmäs 4 tuntia, eikä kassi ollut vieläkään tyhjä. Kanttinauhoja tuntui tulevan jo korvistakin, kun päätin armahtaa itseäni ja tehdä välillä jotain muuta.

Opin, ettei kukaan nauti käsitöiden tekemisestä, jos kaikki tarvikkeet ovat pusseissa ja muovikasseissa ja löytääkseen tarvitsemansa joutuu arvailemaan missä kassissa se olikaan. Nyt minulla on yksi kaunis korillinen villalankoja, toinen korillinen kankaita. Ompelulangat ovat värijärjestyksessä punaisissa lokerikoissa ompelukoneen yläpuolisella hyllyllä.

Minulla oli kaksi kertaa niin paljon puolia kuin luulin ja olin unohtanut omistavani niin kauniita nappeja. Värikyniltä vapautuneeseen lokerikkoon keräsin tarvikkeet parsimiseen. Nyt tarvitsee vain ottaa lokerikko keittiöön ja hyökätä korjattavien pinon kimppuun. Ei enää saksien etsimistä tuolta, lankojen erottelua toisistaan, neulojen etsimistä jostain ja lopulta saa todeta, ettei enää ehdi parsimaan.

Keskeneräisiä käsitöitä, liian pieniä tilkkuja ja muuta lumppua irtosi viisi roskapussillista. Kaksi jätesäkillistä kankaita lähtee päiväkotiin askartelumateriaaliksi. Pääsin tavoitteeseeni, nyt käsityötarvikkeeni mahtuvat tasan yhteen yläkaappiin. Yksi epämääräinen kassi muovipusseineen jäi vielä myöhemmäksi, ei vain enää jaksanut.

Jäin hetkeksi ihailemaan lastenhuoneen tyhjiä yläkaappeja. Sitten katselin ympärilleni ja totesin, ettei lattiaa näy. Vein pois kaiken minkä pystyin, järjestin kaiken muun kirppisnurkkaan tai vein odottamaan omaa maritusvuoroaan keittiöön. Lopulta huoneen pystyi jopa imuroimaan!

Halusin saada lastenhuoneen valmiiksi ennen kuin lapset pelmahtavat taas huomenna paikalle, joten asensimme uuden pimennysverhon paikoilleen ja mies korjasi kukkalaudan, jonka olin pudottanut alas kompastellessani. Kävin läpi myös lasten vaatekaapin:

Poistin kaapista muut kuin lasten tavarat. Verhot, jotka eivät tässä asunnossa pääse käyttöön, lensivät kirpputorikasaan. Ennen kalliista verhoista luopuminen olisi ollut mahdotonta. Nyt aloin miettiä asiaa siltä kannalta, haluanko maksaa niiden säilytyksestä, kunnes asun paikassa jossa ne pääsevät käyttöön.

Heitin pois vierasvaraksi säästetyt vanhat tyynyt, ja heti tuli tilaa vaikka kuinka! Niiden takaa löytyi vielä yksi laatikollinen takuupapereita ja käyttöohjeita, jota en ollut edes muistanut. Sen sisältä säästyi vain yksi muovirasia sormuksille ja itse laatikko pääsi paljon iloisampaan käyttöön lasten piirrustusten arkistointiin. Se oli juuri sopivan kokoinen, ja minä kun olen etsinyt sopivaa laatikkoa kissojen ja koirien kanssa!

Kävin hakemassa varastosta pois kaikki loput kankaiset tavarat jotka siellä olivat. Kylmävarastossa ne olivat vaarassa homehtua. Kun ennen lastenhuoneen vaatekaappiin mahtuivat juuri ja juuri vaatteet ja käsityötarpeet, nyt sinne hujahtivat:

• lasten harrastustavarat
• retkeilytarvikkeet (teltta, makuupussit, rinkat)
• joulukoristeet ja -liinat
• käsityötarvikkeet
• vaatteet
• juhlakengät
• palapelit ja lautapelit
• omat liikuntatarvikkeeni

Kahden huoneen nurkkaan on ilmestynyt kasa kirppistavaraa, mutta ei tunnu että olisi mistään luopunut. Meille on ilmestynyt hirveästi tilaa, kun ennen asunto tuntui ahtaalta. Pitkään seisoneita pieniä töitä - kuten naulakoiden kiinnittämistä seinille tai palapeilin irroitus - on tullut tehtyä ihan puolivahingossa. Kai se johtuu siitä kehoituksesta tähdätä täydellisyyteen: Ei vain enää halua katsella keskeneräistä.

Vaatekaapista ovat alkaneet valikoitua päälle ne omat lempparit, joihin pukeutuminen on tuntunut aluksi oudolta, niin harvoin sitä on ennen tapahtunut. Varsinkin niin, että yhtä aikaa olisi useampi lemppari päällä!

Nyt saunaan, huomenna keittiön kimppuun. :)