Karsinta, päivä 3

Epätoivo meinasi iskeä jo komonoa ajatellessa. Päätin lopulta siirtyä esimaritusvaiheelle. Siivosin lastenhuoneen lattian tyhjäksi ja aloin kerätä sinne komonoa kaikkialta. Otin esille tyhjentyneitä pahvilaatikoita ja aloin jakamaan tavaroita niihin: Toimistotarvikkeet. Elektroniikka. Käsityötarvikkeet...

Kun roinat oli jaoteltu, tiesin seuraavat asiat:

• Asunnossa ei ole enää missään epämääräistä rytökasaa, jossa on sekaisin ihan mitä tahansa. (Varastoa ei lasketa. Vielä.)
• Kuinka paljon mitäkin tavarakategoriaa meillä on.
• Näin, miten paljon urakkaa on vielä jäljellä. Tavara ei enää ollut epämääräinen kasa, vaan rajallinen määrä selkeitä kategorioita.

Seuraavaksi vuorossa olisivat käsityötarvikkeet, joita minulle on kertynyt aivan liikaa, erityisesti kankaita. Mutta ennen kuin pääsin niihin asti, silmiini osuivat lastenhuoneen lattialle alennetut askartelutarvikkeet. Muistin keittiön tyhjän kaapiston ja tavoitteeni, että keittiöönkin olisivat lapset tervetulleita. Katselin laatikoita ja harmittelin, että ne eivät kyllä mahdu kaapistoon. Jos tavarat haluaa saada kaappiin, ne pitää säilyttää jotenkin muuten. Jäin miettimään, missä meillä on kapeita rasioita.

Hetken päästä siirsin kaikki sukkani kahdesta kapeasta laatikosta yhteen leveään. Laatikot imaisivat itseensä värikynät ja vesiväritarvikkeet. Keittiön kaappeja aukoessa löytyi epäkäytännöllisiä pakastusrasioita, joihin mahtuivat maalit.

Mitään ei tarvinnut ostaa ja nyt meillä on selkeä paikka kaikille askartelu- ja maalaustavaroille! Ne on helppo palauttaa sinne, ja nyt tulee huomattua toivottavasti aiempaa nopeammin, jos jäljet on jätetty siivoamatta tai maalipurkit on jätetty aukinaisina jonnekin. Ihanaa!

Aiemmin luulin, että ruokapöytä on pakko vaihtaa sellaiseen, jossa on säilytystilaa, ennen kuin keittiössä pystyy askartelemaan. Mutta ei! Ruokapöytä menee yhä vaihtoon, mutta nyt sitä odotellessa pystyy tekemään hauskoja asioita.

Loppupäivä meni ihan vain siivotessa. Passitkin löytyivät ja pääsivät paikoilleen.