Karsinta, päivä 5

KonMarittajan aamupala:

Lääkkeet

Keräsin heti aamusta lääkekaapin ja kaksi peltistä ensiapulaatikkoa ruokapöydälle. Se oli helppoa, sillä lääkekaappi on pyörinyt eteisen kaapeissa sen jälkeen kun joutui siirtymään uuden seinäkaapin tieltä. En malttanut edes syödä aamupalaa, vaan ryhdyin heti hommiin. Vanhentuneita lääkkeitä oli yllättävän vähän, mutta kuitenkin kaksi pussia, kun voiteet ja tabletit pitää erotella apteekkiin vietäessä. Keräsin kaikki lääkkeet lukolliseen lääkekaappiin. Pieneen ensiapulaatikkoon tulivat laastarit ja flunssa-tarvikkeet: kuumemittari, kurkkupastillit, c-vitamiinit... Isoon ensiapulaatikkoon keräsin lihashuoltovälineet: kauratyynyt, Mobilaatin ja hierontatarvikkeet. Pieni laatikko jäi näkyvälle paikalle keittiöön, iso muutti makuuhuoneen kirjahyllyn päälle ja kannoin lääkekaapin vessaan odottamaan seinälle pääsyä.

(Hyppäsin lääkkeisiin ja jätin toimistotarvikkeet välistä, koska ne katoavat sitä mukaa kun kerään niitä yhteen laatikkoon läpikäyntiä varten. Pitää selkeästi odottaa, että muu kaaos helpottuu, ennen kuin pystyn käymään kynät läpi. Nyt ne ehtivät kadota jonnekin kun selkäni käännän.)

Tässä välissä olisi voinut käydä läpi muita kuluvia tuotteita, kuten pesuaineet ja paperinenäliinat, mutta muun elämän vuoksi keittiö oli nyt suurin prioriteetti.

  

Keittiövälineet ja elintarvikkeet

  

Meillä oli jo valmiiksi keittiössä kaikki hyvin selkeästi ryhmittäin säilytyksessä, joten etenin kaappi kerrallaan. Aloitin pakkaamalla kuiva-ainekaapista pois kaikki erikoislasit, jotka mies antoi vihdoin hävittää. Me emme tarvitse viinilaseja, shottilaseja tai konjakkilaseja. En edes käytä alkoholia! Siirsin vihdoin hyllyjä niin, että pöytätilaa vienyt muropaketti mahtui alahyllylle. Tämän jälkeen kuiva-aineet levittäytyivät kaappiin nätisti kuin itsestään. Ylhäältä alas: Leivonta, säilykkeet, ruuanlaitto, aamupala- ja välipalatarvikkeet.

  

Sitten maustekaappi. Yhdistelin lähes tyhjien maustepurkkien jämiä täydempiin ja sain lisää tilaa. Järjestin erikseen intialaisen ruuan mausteet, yleismausteet ja leivontamausteet. Täytin pippurimyllyt ja siirsin suuret täyttöpakkaukset toiseksi ylimmälle hyllylle. Ylin hylly on kaikelle sokeriselle: Siirapille, sokerille, tomusokerille, sokerikuorrutteelle.

Teekaapista lähti tähän mennessä eniten. Juon enimmäkseen rooibosta ja yrttiteetä. Jostain syystä kaapissa oli eniten mustaa teetä. Jaoin teet laadun mukaan: vihreä tee, valkoinen tee, musta tee ja rooibos, yrttiteet. Koko kaapissa oli oikeasti kahta teelaatua, joista pidän. En sentään hävittänyt kaikkia, sillä mies olisi ehkä protestoinut jos olisin hävittänyt hänen aamiaisteensä ja vieraat tykkäävät juoda mustaa teetä. Hävitin jouluteet (en ole vielä törmännyt yhteenkään, joka olisi ollut hyvää!) ja alennusmyynnistä mukaan tarttuneen savustetun mustan teen, joka sai koko kaapin haisemaan savustamolta. Pois lensivät myös vuosikausia juomista odottaneet, jotka olivat jääneet juomatta paremman makuisten taakse.

Kuiva-aineiden jälkeen olivat vuorossa keittiön muut tarvikkeet. Aloitin pahimmasta rytökasasta ja tyhjensin jääkaapin yläpuolisen kaapin. Se on ollut varsinainen murheenkryyni, jonne ei mahdu mitään ja josta tavarat tippuvat niskaan. Otin erikseen asunnossa säilytettävät asiat, kuten jääkaapin tarvikkeet ja paperit (vuokrakämpän iloja), laitoin ne koriin ja takaisin kaappiin. Vein uudenvuoden tinat täältä kausitavaroiden kaappiin, joulukoristeiden viereen; työkalut työkalukasaan odottamaan läpikäyntiä. Muut tavarat jätin vielä ruokapöydälle odottamaan omaa paikkaansa.

  

Astiakaappiin ei tarvinnut paljoa koskea, koska olimme vaihtaneet jo projektin aluksi hilseilleet muoviset mukit lasisiin juomalaseihin ja kirpputorilta löytynyt uusi astiasto korvasi vanhat puhkikuluneet lautaset. Keräsin vain kaapin ylähyllyiltä pois säilytysrasioiksi siirrettyjen pakasterasioiden kannet ja siirsin ne "ikuisuussäilytykseen" jääkaapin yläpuoliseen kaappiin. Totesin tyytyväisenä kaapin olevan nyt valmis. Perällä yksi selkeä kori "ikuisesti säilytettäviä", edessä selkeä tila mehuille ja vissypulloille, jotka odottavat pääsyä jääkaappiin.

Yläkaapeista oli jäljellä enää kuivauskaappi. Ylimpänä oli hylly täynnä sekalaista, harvoin käytettyä tavaraa: Leivonta-tarvikkeita, maljakoita, pahvilaatikoita täynnä tavaraa x. Sitten oli hyllyllinen termospulloja. Sen alapuolella oli kuivaustaso, jota eniten käytetään astioiden kuivaukseen ja sitten taso lautasille, jolla kuivataan useimmiten leikkuulaudat ja niiden änkeminen paikoilleen oli kirousten säestämää akrobatiaa.

  

Pidin tuumaustauon. Tuijotin kaappia ja ruokapöytää kansoittavia tavaroita. Jääkaapin yläpuolisessa kaapissa olin säilyttänyt harvemmin tarvittavia sähkölaitteita: Vatkain, pieni monitoimikone, vaaka, sauvasekoitin. Ne olivat olleet siellä, koska kodinkoneita pitää säilyttää hankalassa paikassa, koska niitä tarvitaan harvoin. Ja koska ne ovat hankalassa paikassa, useimmiten yrittää selvitä ilman niitä. Totesin haluavani käyttää niitä useammin. Päätin säilyttää ne jatkossa kuivauskaapissa, josta ne on helppo ottaa tarvittaessa käyttöön. Otin monitoimikoneen käteeni ja yritin pistää sen haluamalleni hyllylle. Se ei mahtunut.

  

Kun muokkasin hyllyjen sijainnit monitoimikoneelle sopiviksi, koko kaapin sisältö ratkesi kuin itsestään. Ylähyllylle sain koriin kertakäyttöastiat ja leivontatarvikkeet. Niiden viereen tulivat maljakot ja kynttilänjalat. Ylimmälle ritilähyllylle mahtuivat makoilemaan termospullot sen jälkeen kun turha termoskannu siirtyi kirpputorikasaan. Niiden alle tulivat monitoimikone ja omaan koriinsa muut sähkölaitteet. Kaikki tämä mahtui kaappiin niin, että jatkossa leikkuulaudat saa kaappiin ilman tappelua!

Yläkaappien jälkeen vuorossa olivat alakaapit ja vetolaatikot. Roskiskaapin olin käynyt läpi jo ennen varsinaista maritusta, joten nyt vain tarkistin, ettei sinne ollut päätynyt mitään ylimääräistä. Olihan sinne. Totesin, ettei tähän kaappiin saa laittaa mitään niin, että se jää jonkin toisen taakse. Silloin se menee hukkaan.

Kattilakaapista lähti turha wokkipannu, jota meillä ei käytetä ja yksi puhkinaarmuinen kasari, jonka kansi kuumeni käytettäessä niin, että siihen poltti näppinsä. Vein ne heti eteiseen, että päätyvät varmasti metallinkeräykseen vielä samana päivänä.

Vetolaatikoista lähti sitten taas vähän enemmän, vaikkakaan lopputulosta ei voi missään nimessä kutsua "avaraksi" tai "rauhalliseksi", sen verran kapeita laatikot ovat. Pois lensivät käyttämättömät leikkelehaarukat, kastikekauha, juustoveitset ja muut lahjaksi saadut hienostelut. Ne pääsevät kirpputoripöydän kautta toivottavasti uuteen kotiin.

Viimeiseksi loppusilaukseksi leikkasin leivinpaperien, elmukelmun ja folion paketeista turhat pois, jotta jatkossa niiden ottaminen onnistuu helposti, mutta rullat eivät pyöri laatikon pohjalla. Sitten lähdettiin viemään miehen kanssa pois päivän saalista: lääkkeet apteekkiin, pannu ja kattila metallinkeräykseen, jo aiemmin poistetut sähkölaitteet SER-keräykseen.

Lääkekaappikin löysi tiensä seinälle, kun lupasin miehelle limsapullon asennuspalkaksi. Nyt asennusta odottavat enää vain vaatekaapin vyötelineet. Tavaran määrässä mitattuna aletaan olla voiton puolella. Läpikäyntiä odottavat enää:

• Työkalut
• Miehen harrastustavarat (käy läpi itse, kun ehtii)
• Yksi pussillinen käsityötavaraa
• Toimistotarvikkeet
• Pyykinpesutavarat
• Puutarhanhoitovälineet
• Käsilaukut (Missä ihmeessä ne voi olla!)
• Valokuvat

Kodin tekstiilit olen käynyt läpi ohimennen: Kun jotain poistettavaa on tullut pyykistä, olen vienyt sen heti kirppiskasaan. Verhojen lyhentämistä ja ripustamista on vielä tiedossa, mutta niillä ei nyt ole niin kiire. Muistoesineet kävin läpi vahingossa, kun löysin muistoja varten varaamani laatikon lajitellessani komonoa.

Varasto siivoutui kuin itsestään siihen kuntoon, että perälle asti pääsee kävelemään. Riitti, kun sieltä vei pois vaatteet, kengät ja retkeilytavarat, sekä heitti selvät roskat pois.

Vikapoistoja on tullut tähän mennessä kaksi. Yksi tyyny, jonka olin ajatellut koristetyynyn täytteeksi. Yksi kangastilkku, jota olisin tarvinnut paikaksi tänään parsiessani. Kumpikaan ei ollut maailmanloppu.

Vielä kodin tunnelma ei ole kovin avara, juurikin nurkassa odottavien kirppistavaroiden vuoksi. Arki on silti helpottunut. Tavaroita etsitään vähemmän. Ei tarvitse muistaa jokaista tavaraa ulkoa, kun muistaa kaappien ja hyllyjen otsikot. Tavarat on helpompi laittaa paikoilleen, kun niille on varattu tarvittava tila. Imurointi on helpottunut, kun ei tarvitse pelätä kaatavansa tavaroita päälleen kun repii imuria kaappiin sisään tai vetää sitä sieltä ulos. Nyt sen saa laitettua ja otettua, ilman tappelua. Mies on hyväksynyt yhteisten tavaroiden poistot, mikä on entisestään korostanut sitä, miten paljon olemme yhtä mieltä siitä, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Mies on myös innostunut hoitamaan pois pieniä, pitkään seisoneita töitä, kuten tavaroiden ripustamisia seinille ja auton lokeroiden läpikäynti.

Myös lapset nauttivat. Lastenhuoneen tyhjentynyt lattia ei ole enää tyhjä, sille koottiin kaapista löytynyt teltta. Telttaan piti päästä nukkumaan heti seuraavaksi yöksi. Tämäkin olisi jäänyt kokematta, jos teltta yhä homehtuisi varastossa!