Projekti seisoo, päässä tapahtuu

Sovimme miehen kanssa, että enempää ei käydä läpi, ennen kuin hävitettävät on saatu kirpputorille. 49 neliössä kahden huoneen nurkassa seisovat tavarat saavat aivot jumiin, keräävät pölyä ja ahdistavat, mutta minkäs teet. Kirppispöydän saa vasta kuukauden päästä.

  

Kärsivällisyyttä vaatii sekin, että rahatilanne hidastaa kodin muutosta. Huonekaluja ei saa ilmaiseksi, patjoja tai sänkyjä ei vaihdeta uusiin ilmaiseksi. Tänään käytin koko päivän työhakemuksen hiomiseen täydelliseksi. Toivotaan, että vihdoin nappaa ja työttömyys päättyy.

  

Tajusin, ettei minulla ole aavistustakaan, mitä kirpputoria odottavissa kasoissa on. Muistan sieltä yhdet lasit, koska olin iloinen siitä, että mies vihdoin hävitti ne. Tavara, joka on nyt laitettu pois, on tavaraa, jota meillä ei ikinä käytetty. Siksi ei tunnu, että olisi luopunut mistään. Se on ollut vain tavaraa, joka on ollut tiellä.

Uusi kirjahankintani on tuottanut iloa päivittäin. Siitä on tullut kirja, jota kannan mukanani joka paikkaan ja jota lueskelen eteenpäin aina hiljaisina hetkinä. Nytkin se on tuossa vieressä. Uusi mantrani on: "Rakkautta ja myötätuntoa, rakkautta ja myötätuntoa."

  

(Lapsiperheelliset: Erittäin hyvä kirjanmerkki, joka ei putoa kirjan välistä, vaikka lapsi tutkisi pokkaria: ota nauha tai nyöri. Pujota siihen helmiä koristeeksi. Tee molempiin päihin solmut. Jaa helmet päihin ja kiristä ne solmun avulla paikoilleen. Nauhan voi sitoa kirjan ympärille ja tarpeeksi pitkällä merkitsee vaikka parikin kohtaa kirjasta. Toimii hyvin myös laukussa.)

Kun turhat roinat on laitettu pois, huomaa, mitä on. On ollut opettelemista ottaa käyttöön tavarat, jotka jo omistaa. On joutunut tekemään itsensä kanssa töitä ja pohtimaan sitä, miksi ei ole käyttänyt hyvää, vaan sitä toista, mikä on ärsyttänyt. Tai yrittänyt tulla toimeen ilman, vaikka on ollut. Monesti syy on ollut se, että sen hyvän käyttöönotto on ollut liian hankalaa: Se on ollut niin monen tavaran takana tai sitä ei ole löytynyt ollenkaan.

Olen tunnistanut itsessäni sen ärsyttävän piirteen, että kun löydän yhden ihanan, haluan ostaa sen yhä uudelleen. Tänään löysin ilmaistorilta kaksi tuikkulyhtyä, joihin ihastuin. Melkein jo otin ne mukaani, mutta sitten pysähdyin miettimään, minne ne laittaisin. En keksinyt niille yhtäkään paikkaa kotonani. Jäin pohtimaan uudelleen "tarvettani" saada ne. Tajusin, että ne muistuttavat kahta kynäpurkkiani, jotka tuovat minulle iloa yksinkertaisella muotoilullaan. Olin kiitollinen kynäpurkeistani ja saatoin hyvillä mielin jättää tuikkukipot odottamaan ihmistä, joka oikeasti tarvitsisi niitä.

Vaatteet läpikäytyäni hankin itselleni lisää vaatteita puhkikuluneiden tilalle. Nyt huomaan ison osan ostoksistani olleen vikahankintoja. Opin, että hankinnoista tulisi pidättäytyä, kunnes projektissa on pidemmällä ja on oikeasti oppinut, mikä tuottaa iloa ja mikä ei. Myös nykyisen vaatekokonsa muistaminen auttaisi. Välillä olisi myös hyvä tarkistaa, mitä on jo ostanut. Nyt minulla on viisi ruskeaa t-paitaa. Ehkä vähempikin olisi riittänyt.

Olen pohtinut uudelleen myös sitä, mihin pyrin tällä projektilla. Opinnot ovat loppupuolella, edessä on siirtyminen työelämään. Opintojen loppurutistus, työpaikan etsiminen ja perhearjen pyörittäminen vievät omat voimansa. Lisäksi yhdestä vapaa-ajan projektista tuntuu olevan syntymässä yritys, lähisukulaisen vakava sairaus vie voimia, elämässä on vaikeuksia, jotka vain joutuu elämään läpi. Haluanko oikeasti tässä kohtaa ruveta suorittamaan vielä kotianikin? Vai suuntaanko huomioni nyt siihen, että käytän marittamista stressinhallintakeinona, jotta kestän kaiken muun?

Karsinta, päivä 9

Toivottavasti kaikilla on ollut oikein mukava pääsiäinen. Meillä maalattiin pääsiäismunia hyvin kivuttomasti, kun kaikki tarvikkeet olivat keittiössä valmiina. Mies pystyi ohjaamaan munien maalausta samaan aikaan, kun minä tein samassa huoneessa ruokaa, eikä aikaa mennyt maalien tai pensselien etsimiseen. Edes vesikippoa ei tarvinnut ruveta keksimään, vaan se oli valmiina kaapissa.

  

Käsilaukut

  

Vietimme pääsiäistä sukulaisissa. Heidän varastossaan on yhä 5 muuttolaatikollista ja sekalaisia kasoja tavaraa, joka odottaa kärsivällisesti sitä, että se mahtuisi auton kyytiin ja kulkeutuisi meille. Luulin käyneeni tavarat perusteellisesti läpi, mutta niin vain varastosta löytyi harhateille eksynyt musta jätesäkki täynnä käsilaukkuja ja reppuja!

Kun pääsimme kotiin, hyökkäsin säkin sisällön kimppuun heti ensimmäisenä vapaahetkenä. Keräsin samaan kasaan myös muut, aiemmin löydetyt ja uudet hankinnat. Poimin joukosta selvät suosikit ja laitoin loput pois. Roskiin tai lumppuun hävisi yksi puhkikulunut reppu ja kaksi monesti korjattua laukkua. Yksi oikein paljon iloa tuottanut käsilaukku paljastui lähemmässä tarkastelussa niin rikkinäiseksi, että haikein mielin hyvästelin senkin roskikseen. Myös useat bileet palvellut passipussi lähti kiitosten kera kirpputorikasaan. Ehkä en enää rieku öitäni opiskelijoiden haalaribileissä.

Kirpputorille lähti eniten: Juhlalaukku, jonka olin ostanut edustustilaisuuteen eksän vaatimuksesta. Useampi laukku, jotka eivät vain sopineet tyyliini useista muokkausyrityksistä huolimatta. Mies kävi nauramassa yhdelle käsilaukulle ja totesi, ettei ikinä voisi kuvitella minun käyttävän sitä. Hain kaapista korkokengät, jotka olin ostanut laukun kaveriksi. Mies nauroi kippurassa kengille ja laukulle. Olin ajatellut säästää kengät, koska ne ovat minusta kauniit ja minulla ei ollut kuin kahdet korkkarit. Mies totesi, että hän on varma, että jos pistäisin kengät jalkaani ja kävelisin niillä edes kymmenen minuuttia, ne lentäisivät sen jälkeen kirppiskasaan. Oikeassa oli.

Opin, ettei laukuissa kannata ostaa tekonahkaa. Se menee liian nopeasti huonon näköiseksi. Ei myöskään kannata ostaa laukkua "tuunaukseen". Ei siitä kuitenkaan tule niin hyvää. Opin myös, että kannattaa kuunnella puolisoaan. Joskus toinen näkee selkeämmin sen, mitä oikeasti käytät.

  

Hyviä ominaisuuksia laukussa ovat monikäyttöisyys ja pestävyys. Täysin loogisesti säästettävistä yksikään ei kestä vesipesua.

  

Minulle jäi kolme käsilaukkua: yksi juhliin, yksi arkeen, yksi harrastuskäyttöön. Olisi mukava löytää yksi kangaskassi kesäkäyttöön, mutta sopivaa ei ole tullut vastaan sitten teinivuosieni. Silloin käytin vanhan armeijan ylijäämälaukun niin puhki, että se lopulta lahosi. Yhtä hyvää ei ole löytynyt, mutta ei myöskään samanlaista armeijan laukkua.

Loksahduspistettä etsimässä

Mikä on nyt toisin?

Miehen käytyä läpi kenkänsä, eteisen kenkätelineessä oli vihdoin tilaa myös minun kengilleni! Enää niitä ei tarvitse säilyttää lipaston laatikossa. Sinne mahtuvat nyt lasten kengät, joten eteisen lattia ei enää ole miinakenttä.

Huulirasva löytyy nykyään aina. Voin myös valita useasta haluamani. Ennen ne olivat kaikki hukassa. Nyt niillä on selkeä paikka. Muutenkin tavarat nyt vain löytyvät! Vaikka karsiminen on vielä kesken (esim. työkalut on vielä käymättä läpi), hämmästyn yhä uudelleen sitä, miten nopeaa pukeutuminen on. Miten nopeaa laukun pakkaaminen on. Miten nopeaa ovesta ulos lähteminen on. Miten vaivatonta on aloittaa jokin homma, kun vain ojentaa kätensä, ottaa tarvittavat esineet käyttöön ja rupeaa hommiin.

Käsityötarvikkeiden läpikäynnin jälkeen käytin kokonaisen lauantain ompelukoneen ääressä. Lyhensin viidet farkut, korjasin auenneet saumat yhdestä pussilakanasta ja yhdestä tyynyliinasta, parsin yhdet lököhousut ja kiinnitin yhteen hameeseen irronneen nauhan. Hirmuisen kiroilun ja etsimisen sijaan homma muuttui mukavaksi yhdessäoloksi perheen kesken, kun mies silitti, minä ompelin, lapset sovittivat ja ihailivat. Tekemättömien käsitöiden kori ei enää pursu yli ja siellä odottavien töiden määrä on laskettavissa yhden käden sormilla.

  

Istuin maritetussa keittiössä ja totesin, että asuntomme onkin loppujen lopuksi ihan kiva paikka. Se voikin olla koti, eikä vain paikka, jossa on pakko asua, kunnes töitä löytyy ja on varaa isompaan. Asunto ei ole liian pieni, meillä vain oli liikaa tavaroita neliöihin nähden. Osin siksi, että edellisessä asunnossa oli yksi huone enemmän.

  

Loksahteleeko?

  

Yhden ison loksahduksen sijaan on tapahtunut monta pientä. Tavarat ovat todellakin löytäneet paikkansa kuin itsestään karsinnan edetessä. Huomasin stressaavani säilytyksestä moneen kertaan tavaroitani karsiessani, mutta turhaan. Kyllä kaikelle tarpeelliselle paikka löytyy.
 

Minulla on oikeus omistaa ihania vaatteita

Miehen karsittua vaatteensa olin kateellinen siitä, että hänen viikattavat vaatteensa mahtuivat kaapissa valmiiksi olleisiin Orthexin koreihin, minun eivät. Pohdin pitkään, kävisinkö vaatteeni uudelleen läpi ajatuksella, että pakotan ne mahtumaan koreihin, mutta luovuin tästä. Ensinnäkin korit ovat hankalat, jättävät kaappitilaa hyödyntämättä, moni niistä on rikki, eikä niiden avulla kaappia saa kauniiksi. Housut joko lerpsahtelevat niistä yli reunojen tai sitten eivät mahdu. Toisekseen miehenkin puoli kaapista alkoi täyttyä, kun korjatut ja pestyt vaatteet alkoivat palata sinne. Annan siis vaatteiden olla ja palaan asiaan säilytysvaiheessa. Hankin silloin korit, jotka hyödyntävät kaapin syvyyden koko pituudelta. Silloin vaatteeni mahtuvat kaappiin aivan hyvin. Minulla on oikeus säilyttää niin monta iloa tuottavaa vaatetta kuin haluan, sanoivat muovikorit mitä tahansa.

 

Haluan mielenrauhaa myös kirjahyllyyni

Kirjojen läpikäynti sai minut näkemään sen, että kirjahyllystäni puuttuu minulle merkityksellisiä kirjoja, joita on vaikea saada käsiinsä edes kirjastosta. Päätin, että olen lykännyt niiden hankintaa liian kauan ja laitoin tilauksen menemään. Yksi tilaamistani oli Vapaudu riippuvuudesta, joka on ihana kirja! Riippuvuus tavaroista, ruuasta, ihmisistä, vahingollisista käyttäytymismalleista... Kirja opettaa antamaan itselleen armoa ja muuttamaan ajatteluaan askel kerrallaan. Pidin kirjaa lainassa niin pitkään kuin pystyin, ja nykyään se on aina lainassa, kun tarvitsisin sitä muistuttajaksi.

  

Miten tästä eteenpäin?

  

Pidän nyt taukoa suuremmista projekteista, kuten työkalujen läpikäymisestä. Muu elämä on nyt tärkeämpää. Päivittäisen elämän kannalta tärkeimmät kategoriat on nyt käyty läpi, joten kestän kyllä toistaiseksi yhden sekavan eteisen kaapiston ja siivoamattoman varaston.

Haluan saada ensin poistettavat ulos talosta, ennen kuin jatkan. Vien lumppua pari pussia kerrallaan tekstiilikeräykseen, kun pyöräilen kirjastolle. Odotan rauhassa kirpputoripöydän vapautumista. Pistän myytävistä ilmoituksia nettiin omaan tahtiini. Samalla mieli ehtii muutokseen mukaan. Huomaa, missä jo on ja mitä on tapahtunut.

Tavaroiden seisominen välitilassa ei ole pelkästään huono juttu. Ensinnäkin tulee nähdyksi se, miten paljon sitä turhaa oli kertynyt nurkkiin. Toisekseen voi vielä hakea jotain takaisin, jos tajuaa laittaneensa pois jotain iloa tuottamatonta, mutta sittenkin tarpeellista. Tähän mennessä se on tarkoittanut kolmea kangasta, joita tarvitsen paikatessani vaatteita.

En kuitenkaan ole laittanut projektia täysin jäihin, sillä silloin se helposti myös jäisi sinne. Olen joka päivä käynyt läpi jotain pientä:

Päivä 6: Paristot

Päivä 7: Lompakko

Päivä 8: Kalenteri: Olen suunnannut kaiken energiani tekemättömien töiden karsimiseen: Kävin läpi sähköpostin saapuneet-kansion, tein kaikki odottaneet pikkuhommat, jotka pystyin, jaoin viikon työt kalenteriini jokaisen päivän kohdalle, että ne varmasti tulevat tehdyiksi.

Viikon tavoite on saada odottavien käsitöiden pino kutistumaan minimiin ja raivattua tilaa kalenteriin karsimisen loppuun viemiselle.

Karsinta, päivä 5

KonMarittajan aamupala:

Lääkkeet

Keräsin heti aamusta lääkekaapin ja kaksi peltistä ensiapulaatikkoa ruokapöydälle. Se oli helppoa, sillä lääkekaappi on pyörinyt eteisen kaapeissa sen jälkeen kun joutui siirtymään uuden seinäkaapin tieltä. En malttanut edes syödä aamupalaa, vaan ryhdyin heti hommiin. Vanhentuneita lääkkeitä oli yllättävän vähän, mutta kuitenkin kaksi pussia, kun voiteet ja tabletit pitää erotella apteekkiin vietäessä. Keräsin kaikki lääkkeet lukolliseen lääkekaappiin. Pieneen ensiapulaatikkoon tulivat laastarit ja flunssa-tarvikkeet: kuumemittari, kurkkupastillit, c-vitamiinit... Isoon ensiapulaatikkoon keräsin lihashuoltovälineet: kauratyynyt, Mobilaatin ja hierontatarvikkeet. Pieni laatikko jäi näkyvälle paikalle keittiöön, iso muutti makuuhuoneen kirjahyllyn päälle ja kannoin lääkekaapin vessaan odottamaan seinälle pääsyä.

(Hyppäsin lääkkeisiin ja jätin toimistotarvikkeet välistä, koska ne katoavat sitä mukaa kun kerään niitä yhteen laatikkoon läpikäyntiä varten. Pitää selkeästi odottaa, että muu kaaos helpottuu, ennen kuin pystyn käymään kynät läpi. Nyt ne ehtivät kadota jonnekin kun selkäni käännän.)

Tässä välissä olisi voinut käydä läpi muita kuluvia tuotteita, kuten pesuaineet ja paperinenäliinat, mutta muun elämän vuoksi keittiö oli nyt suurin prioriteetti.

  

Keittiövälineet ja elintarvikkeet

  

Meillä oli jo valmiiksi keittiössä kaikki hyvin selkeästi ryhmittäin säilytyksessä, joten etenin kaappi kerrallaan. Aloitin pakkaamalla kuiva-ainekaapista pois kaikki erikoislasit, jotka mies antoi vihdoin hävittää. Me emme tarvitse viinilaseja, shottilaseja tai konjakkilaseja. En edes käytä alkoholia! Siirsin vihdoin hyllyjä niin, että pöytätilaa vienyt muropaketti mahtui alahyllylle. Tämän jälkeen kuiva-aineet levittäytyivät kaappiin nätisti kuin itsestään. Ylhäältä alas: Leivonta, säilykkeet, ruuanlaitto, aamupala- ja välipalatarvikkeet.

  

Sitten maustekaappi. Yhdistelin lähes tyhjien maustepurkkien jämiä täydempiin ja sain lisää tilaa. Järjestin erikseen intialaisen ruuan mausteet, yleismausteet ja leivontamausteet. Täytin pippurimyllyt ja siirsin suuret täyttöpakkaukset toiseksi ylimmälle hyllylle. Ylin hylly on kaikelle sokeriselle: Siirapille, sokerille, tomusokerille, sokerikuorrutteelle.

Teekaapista lähti tähän mennessä eniten. Juon enimmäkseen rooibosta ja yrttiteetä. Jostain syystä kaapissa oli eniten mustaa teetä. Jaoin teet laadun mukaan: vihreä tee, valkoinen tee, musta tee ja rooibos, yrttiteet. Koko kaapissa oli oikeasti kahta teelaatua, joista pidän. En sentään hävittänyt kaikkia, sillä mies olisi ehkä protestoinut jos olisin hävittänyt hänen aamiaisteensä ja vieraat tykkäävät juoda mustaa teetä. Hävitin jouluteet (en ole vielä törmännyt yhteenkään, joka olisi ollut hyvää!) ja alennusmyynnistä mukaan tarttuneen savustetun mustan teen, joka sai koko kaapin haisemaan savustamolta. Pois lensivät myös vuosikausia juomista odottaneet, jotka olivat jääneet juomatta paremman makuisten taakse.

Kuiva-aineiden jälkeen olivat vuorossa keittiön muut tarvikkeet. Aloitin pahimmasta rytökasasta ja tyhjensin jääkaapin yläpuolisen kaapin. Se on ollut varsinainen murheenkryyni, jonne ei mahdu mitään ja josta tavarat tippuvat niskaan. Otin erikseen asunnossa säilytettävät asiat, kuten jääkaapin tarvikkeet ja paperit (vuokrakämpän iloja), laitoin ne koriin ja takaisin kaappiin. Vein uudenvuoden tinat täältä kausitavaroiden kaappiin, joulukoristeiden viereen; työkalut työkalukasaan odottamaan läpikäyntiä. Muut tavarat jätin vielä ruokapöydälle odottamaan omaa paikkaansa.

  

Astiakaappiin ei tarvinnut paljoa koskea, koska olimme vaihtaneet jo projektin aluksi hilseilleet muoviset mukit lasisiin juomalaseihin ja kirpputorilta löytynyt uusi astiasto korvasi vanhat puhkikuluneet lautaset. Keräsin vain kaapin ylähyllyiltä pois säilytysrasioiksi siirrettyjen pakasterasioiden kannet ja siirsin ne "ikuisuussäilytykseen" jääkaapin yläpuoliseen kaappiin. Totesin tyytyväisenä kaapin olevan nyt valmis. Perällä yksi selkeä kori "ikuisesti säilytettäviä", edessä selkeä tila mehuille ja vissypulloille, jotka odottavat pääsyä jääkaappiin.

Yläkaapeista oli jäljellä enää kuivauskaappi. Ylimpänä oli hylly täynnä sekalaista, harvoin käytettyä tavaraa: Leivonta-tarvikkeita, maljakoita, pahvilaatikoita täynnä tavaraa x. Sitten oli hyllyllinen termospulloja. Sen alapuolella oli kuivaustaso, jota eniten käytetään astioiden kuivaukseen ja sitten taso lautasille, jolla kuivataan useimmiten leikkuulaudat ja niiden änkeminen paikoilleen oli kirousten säestämää akrobatiaa.

  

Pidin tuumaustauon. Tuijotin kaappia ja ruokapöytää kansoittavia tavaroita. Jääkaapin yläpuolisessa kaapissa olin säilyttänyt harvemmin tarvittavia sähkölaitteita: Vatkain, pieni monitoimikone, vaaka, sauvasekoitin. Ne olivat olleet siellä, koska kodinkoneita pitää säilyttää hankalassa paikassa, koska niitä tarvitaan harvoin. Ja koska ne ovat hankalassa paikassa, useimmiten yrittää selvitä ilman niitä. Totesin haluavani käyttää niitä useammin. Päätin säilyttää ne jatkossa kuivauskaapissa, josta ne on helppo ottaa tarvittaessa käyttöön. Otin monitoimikoneen käteeni ja yritin pistää sen haluamalleni hyllylle. Se ei mahtunut.

  

Kun muokkasin hyllyjen sijainnit monitoimikoneelle sopiviksi, koko kaapin sisältö ratkesi kuin itsestään. Ylähyllylle sain koriin kertakäyttöastiat ja leivontatarvikkeet. Niiden viereen tulivat maljakot ja kynttilänjalat. Ylimmälle ritilähyllylle mahtuivat makoilemaan termospullot sen jälkeen kun turha termoskannu siirtyi kirpputorikasaan. Niiden alle tulivat monitoimikone ja omaan koriinsa muut sähkölaitteet. Kaikki tämä mahtui kaappiin niin, että jatkossa leikkuulaudat saa kaappiin ilman tappelua!

Yläkaappien jälkeen vuorossa olivat alakaapit ja vetolaatikot. Roskiskaapin olin käynyt läpi jo ennen varsinaista maritusta, joten nyt vain tarkistin, ettei sinne ollut päätynyt mitään ylimääräistä. Olihan sinne. Totesin, ettei tähän kaappiin saa laittaa mitään niin, että se jää jonkin toisen taakse. Silloin se menee hukkaan.

Kattilakaapista lähti turha wokkipannu, jota meillä ei käytetä ja yksi puhkinaarmuinen kasari, jonka kansi kuumeni käytettäessä niin, että siihen poltti näppinsä. Vein ne heti eteiseen, että päätyvät varmasti metallinkeräykseen vielä samana päivänä.

Vetolaatikoista lähti sitten taas vähän enemmän, vaikkakaan lopputulosta ei voi missään nimessä kutsua "avaraksi" tai "rauhalliseksi", sen verran kapeita laatikot ovat. Pois lensivät käyttämättömät leikkelehaarukat, kastikekauha, juustoveitset ja muut lahjaksi saadut hienostelut. Ne pääsevät kirpputoripöydän kautta toivottavasti uuteen kotiin.

Viimeiseksi loppusilaukseksi leikkasin leivinpaperien, elmukelmun ja folion paketeista turhat pois, jotta jatkossa niiden ottaminen onnistuu helposti, mutta rullat eivät pyöri laatikon pohjalla. Sitten lähdettiin viemään miehen kanssa pois päivän saalista: lääkkeet apteekkiin, pannu ja kattila metallinkeräykseen, jo aiemmin poistetut sähkölaitteet SER-keräykseen.

Lääkekaappikin löysi tiensä seinälle, kun lupasin miehelle limsapullon asennuspalkaksi. Nyt asennusta odottavat enää vain vaatekaapin vyötelineet. Tavaran määrässä mitattuna aletaan olla voiton puolella. Läpikäyntiä odottavat enää:

• Työkalut
• Miehen harrastustavarat (käy läpi itse, kun ehtii)
• Yksi pussillinen käsityötavaraa
• Toimistotarvikkeet
• Pyykinpesutavarat
• Puutarhanhoitovälineet
• Käsilaukut (Missä ihmeessä ne voi olla!)
• Valokuvat

Kodin tekstiilit olen käynyt läpi ohimennen: Kun jotain poistettavaa on tullut pyykistä, olen vienyt sen heti kirppiskasaan. Verhojen lyhentämistä ja ripustamista on vielä tiedossa, mutta niillä ei nyt ole niin kiire. Muistoesineet kävin läpi vahingossa, kun löysin muistoja varten varaamani laatikon lajitellessani komonoa.

Varasto siivoutui kuin itsestään siihen kuntoon, että perälle asti pääsee kävelemään. Riitti, kun sieltä vei pois vaatteet, kengät ja retkeilytavarat, sekä heitti selvät roskat pois.

Vikapoistoja on tullut tähän mennessä kaksi. Yksi tyyny, jonka olin ajatellut koristetyynyn täytteeksi. Yksi kangastilkku, jota olisin tarvinnut paikaksi tänään parsiessani. Kumpikaan ei ollut maailmanloppu.

Vielä kodin tunnelma ei ole kovin avara, juurikin nurkassa odottavien kirppistavaroiden vuoksi. Arki on silti helpottunut. Tavaroita etsitään vähemmän. Ei tarvitse muistaa jokaista tavaraa ulkoa, kun muistaa kaappien ja hyllyjen otsikot. Tavarat on helpompi laittaa paikoilleen, kun niille on varattu tarvittava tila. Imurointi on helpottunut, kun ei tarvitse pelätä kaatavansa tavaroita päälleen kun repii imuria kaappiin sisään tai vetää sitä sieltä ulos. Nyt sen saa laitettua ja otettua, ilman tappelua. Mies on hyväksynyt yhteisten tavaroiden poistot, mikä on entisestään korostanut sitä, miten paljon olemme yhtä mieltä siitä, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Mies on myös innostunut hoitamaan pois pieniä, pitkään seisoneita töitä, kuten tavaroiden ripustamisia seinille ja auton lokeroiden läpikäynti.

Myös lapset nauttivat. Lastenhuoneen tyhjentynyt lattia ei ole enää tyhjä, sille koottiin kaapista löytynyt teltta. Telttaan piti päästä nukkumaan heti seuraavaksi yöksi. Tämäkin olisi jäänyt kokematta, jos teltta yhä homehtuisi varastossa!

Karsinta, päivä 4

Komono jatkuu...

Sähkölaitteet

  

Tämä kategoria oli minulle helppo. Itselläni on sähkölaitteita niin vähän, että ne laskee yhden käden sormilla. Kategorian läpikäynnistä suurin osa menikin siihen, että keräsin löytämäni elektroniikan yhteen laatikkoon ja jätin ne miehen läpikäytäväksi. Itse poistin vihdoin kolme pitkään huoltoa odottanutta laitetta. Päätin, että mieluummin ostan paremmat tilalle sitten joskus kun on rahaa. Eivät ne niin hyvälaatuisia olleet, että ne kannattaisi korjata.

  

Ompelutarvikkeet

  

Tätä kategoriaa olin pelännyt etukäteen. Minulla on ollut kaksi mummoa, joiden ammatti on liittynyt käsitöihin. Lopputuloksena minulle on kertynyt kiitettävä määrä lankoja, kankaita, työvälineitä ja kaikkea epämääräistä, josta tiesin olevan enemmän haittaa kuin hyötyä siinä muodossa kuin se oli.

Tavoite oli saada kaikki käsityötarpeet mahtumaan yhteen yläkaappiin, kun ne nyt olivat vallanneet neljä kertaa tuon tilan.

Aloitin itsevarmana työkalupakista, jonka puolisoni oli ostanut langoilleni. Pakki oli osoittautunut pian virhehankinnaksi, koska langat pääsivät siinä pyörimään toistensa ympäri ja solmuun. Irrottelin langat toisistaan, kieputin ne takaisin omille rullilleen, lajittelin ne värin mukaan ja jaoin ne uuden lokerikkoni laatikoihin.

Seuraavaksi tartuin uhkarohkeasti sekalaista sälpettä sisältävään kassiin. Lähtötilanne oli, että minulla oli epämääräinen kasa nauhoja, jotka oli vain heitetty pussin pohjalle 90-luvulla, kun mummi kuoli. Kun olin tarvinnut kanttinauhaa, olin vain kaatanut pussin sisällön lattialle ja etsinyt, kunnes jotain sopivaa löytyi. Nyt suurin osa nauhoista meni roskiin: Värjäytyneitä, lyhyitä pätkiä, reikäisiä, likaisia. Sieltä joukosta löytyi lopulta niin vähän käyttökelpoista, että en olisi sitä etukäteen uskonut. Tuijotin pientä määrää siististi pahvien ympärille kieputettuja kanttinauhoja, jotka mahtuivat helposti yhteen Palaset-lokerikon lokeroon. Ei mikään ihme, etteivät käsityöt ole houkutelleet, jos minulla meni tuntikausia siihen, että etsin sieltä kaiken ryönän joukosta jotain käyttökelpoista!

Olin tässä vaiheessa tehnyt hommia lähemmäs 4 tuntia, eikä kassi ollut vieläkään tyhjä. Kanttinauhoja tuntui tulevan jo korvistakin, kun päätin armahtaa itseäni ja tehdä välillä jotain muuta.

Opin, ettei kukaan nauti käsitöiden tekemisestä, jos kaikki tarvikkeet ovat pusseissa ja muovikasseissa ja löytääkseen tarvitsemansa joutuu arvailemaan missä kassissa se olikaan. Nyt minulla on yksi kaunis korillinen villalankoja, toinen korillinen kankaita. Ompelulangat ovat värijärjestyksessä punaisissa lokerikoissa ompelukoneen yläpuolisella hyllyllä.

Minulla oli kaksi kertaa niin paljon puolia kuin luulin ja olin unohtanut omistavani niin kauniita nappeja. Värikyniltä vapautuneeseen lokerikkoon keräsin tarvikkeet parsimiseen. Nyt tarvitsee vain ottaa lokerikko keittiöön ja hyökätä korjattavien pinon kimppuun. Ei enää saksien etsimistä tuolta, lankojen erottelua toisistaan, neulojen etsimistä jostain ja lopulta saa todeta, ettei enää ehdi parsimaan.

Keskeneräisiä käsitöitä, liian pieniä tilkkuja ja muuta lumppua irtosi viisi roskapussillista. Kaksi jätesäkillistä kankaita lähtee päiväkotiin askartelumateriaaliksi. Pääsin tavoitteeseeni, nyt käsityötarvikkeeni mahtuvat tasan yhteen yläkaappiin. Yksi epämääräinen kassi muovipusseineen jäi vielä myöhemmäksi, ei vain enää jaksanut.

Jäin hetkeksi ihailemaan lastenhuoneen tyhjiä yläkaappeja. Sitten katselin ympärilleni ja totesin, ettei lattiaa näy. Vein pois kaiken minkä pystyin, järjestin kaiken muun kirppisnurkkaan tai vein odottamaan omaa maritusvuoroaan keittiöön. Lopulta huoneen pystyi jopa imuroimaan!

Halusin saada lastenhuoneen valmiiksi ennen kuin lapset pelmahtavat taas huomenna paikalle, joten asensimme uuden pimennysverhon paikoilleen ja mies korjasi kukkalaudan, jonka olin pudottanut alas kompastellessani. Kävin läpi myös lasten vaatekaapin:

Poistin kaapista muut kuin lasten tavarat. Verhot, jotka eivät tässä asunnossa pääse käyttöön, lensivät kirpputorikasaan. Ennen kalliista verhoista luopuminen olisi ollut mahdotonta. Nyt aloin miettiä asiaa siltä kannalta, haluanko maksaa niiden säilytyksestä, kunnes asun paikassa jossa ne pääsevät käyttöön.

Heitin pois vierasvaraksi säästetyt vanhat tyynyt, ja heti tuli tilaa vaikka kuinka! Niiden takaa löytyi vielä yksi laatikollinen takuupapereita ja käyttöohjeita, jota en ollut edes muistanut. Sen sisältä säästyi vain yksi muovirasia sormuksille ja itse laatikko pääsi paljon iloisampaan käyttöön lasten piirrustusten arkistointiin. Se oli juuri sopivan kokoinen, ja minä kun olen etsinyt sopivaa laatikkoa kissojen ja koirien kanssa!

Kävin hakemassa varastosta pois kaikki loput kankaiset tavarat jotka siellä olivat. Kylmävarastossa ne olivat vaarassa homehtua. Kun ennen lastenhuoneen vaatekaappiin mahtuivat juuri ja juuri vaatteet ja käsityötarpeet, nyt sinne hujahtivat:

• lasten harrastustavarat
• retkeilytarvikkeet (teltta, makuupussit, rinkat)
• joulukoristeet ja -liinat
• käsityötarvikkeet
• vaatteet
• juhlakengät
• palapelit ja lautapelit
• omat liikuntatarvikkeeni

Kahden huoneen nurkkaan on ilmestynyt kasa kirppistavaraa, mutta ei tunnu että olisi mistään luopunut. Meille on ilmestynyt hirveästi tilaa, kun ennen asunto tuntui ahtaalta. Pitkään seisoneita pieniä töitä - kuten naulakoiden kiinnittämistä seinille tai palapeilin irroitus - on tullut tehtyä ihan puolivahingossa. Kai se johtuu siitä kehoituksesta tähdätä täydellisyyteen: Ei vain enää halua katsella keskeneräistä.

Vaatekaapista ovat alkaneet valikoitua päälle ne omat lempparit, joihin pukeutuminen on tuntunut aluksi oudolta, niin harvoin sitä on ennen tapahtunut. Varsinkin niin, että yhtä aikaa olisi useampi lemppari päällä!

Nyt saunaan, huomenna keittiön kimppuun. :)

Karsinta, päivä 3

Epätoivo meinasi iskeä jo komonoa ajatellessa. Päätin lopulta siirtyä esimaritusvaiheelle. Siivosin lastenhuoneen lattian tyhjäksi ja aloin kerätä sinne komonoa kaikkialta. Otin esille tyhjentyneitä pahvilaatikoita ja aloin jakamaan tavaroita niihin: Toimistotarvikkeet. Elektroniikka. Käsityötarvikkeet...

Kun roinat oli jaoteltu, tiesin seuraavat asiat:

• Asunnossa ei ole enää missään epämääräistä rytökasaa, jossa on sekaisin ihan mitä tahansa. (Varastoa ei lasketa. Vielä.)
• Kuinka paljon mitäkin tavarakategoriaa meillä on.
• Näin, miten paljon urakkaa on vielä jäljellä. Tavara ei enää ollut epämääräinen kasa, vaan rajallinen määrä selkeitä kategorioita.

Seuraavaksi vuorossa olisivat käsityötarvikkeet, joita minulle on kertynyt aivan liikaa, erityisesti kankaita. Mutta ennen kuin pääsin niihin asti, silmiini osuivat lastenhuoneen lattialle alennetut askartelutarvikkeet. Muistin keittiön tyhjän kaapiston ja tavoitteeni, että keittiöönkin olisivat lapset tervetulleita. Katselin laatikoita ja harmittelin, että ne eivät kyllä mahdu kaapistoon. Jos tavarat haluaa saada kaappiin, ne pitää säilyttää jotenkin muuten. Jäin miettimään, missä meillä on kapeita rasioita.

Hetken päästä siirsin kaikki sukkani kahdesta kapeasta laatikosta yhteen leveään. Laatikot imaisivat itseensä värikynät ja vesiväritarvikkeet. Keittiön kaappeja aukoessa löytyi epäkäytännöllisiä pakastusrasioita, joihin mahtuivat maalit.

Mitään ei tarvinnut ostaa ja nyt meillä on selkeä paikka kaikille askartelu- ja maalaustavaroille! Ne on helppo palauttaa sinne, ja nyt tulee huomattua toivottavasti aiempaa nopeammin, jos jäljet on jätetty siivoamatta tai maalipurkit on jätetty aukinaisina jonnekin. Ihanaa!

Aiemmin luulin, että ruokapöytä on pakko vaihtaa sellaiseen, jossa on säilytystilaa, ennen kuin keittiössä pystyy askartelemaan. Mutta ei! Ruokapöytä menee yhä vaihtoon, mutta nyt sitä odotellessa pystyy tekemään hauskoja asioita.

Loppupäivä meni ihan vain siivotessa. Passitkin löytyivät ja pääsivät paikoilleen.

Karsinta, päivä 2

Laukuista ei lähtenyt vielä mitään. Osa iloa tuottavista on jossain (varastossa?), joten palaan asiaan jahka löydän ne. Asiaa hankaloittaa se, että asun tällä hetkellä kahdella paikkakunnalla ja tavaroitani on vielä kolmannellakin. Huoh.

Vöistä lähtivät punainen ja pinkki, sekä tekonahkaiset. Lisätään asialistalle kiinnittää vyöteline vaatekaapin oveen, kun teline nyt löytyi.

Kengistä lähti 3 paria myyntiin ja yksi roskiin. Muuten kaikki olivat iloa tuottavia.

Tässä vaiheessa annoin itselleni luvan vähän järjestellä vaatekaappia. Laitoin lastenhuoneen pienessä kirjahyllyssä tursuilleet lautapelit lankakoreihin vaatetangossa roikkuvien vaatteiden alapuolelle. Nyt jokaisen saa helposti käyttöön, koska halutun pelin päällä on korkeintaan yksi toinen peli. Tyhjensin samasta minikirjahyllystä myös muut roinat: askartelu-, piirtämis- ja maalaustarvikkeet. Kirjat laitoin pinoon ja kannoin ne olohuoneen kirjahyllyn luo: Olin päättänyt että tämän päivän jälkeen kaikki kirjat mahtuvat kirjahyllyyn.

Tyhjentynyt pikkuinen kirjahylly mahtui loistavasti vaatekaappiin roikkuvien vaatteiden alle ja imaisi itseensä ompelukoneen, juhlakengät ja korillisen vaatetta. Hyllyn ja korihyllyjen väliin jäi kätevä tyhjä tila, johon voi säilöä väliaikaisesti erilaisia projekteja. Nyt siihen jäivät laatikollinen rintsikoita, koska niiden säilytyslokerikko on vielä toisella paikkakunnalla.
  

Kirjat

Lähtötilanne: Kirjahyllystä joutuu etsimään kirjoja kaiken komonon seasta. Otin viereen roskiksen ja tyhjän laatikon. Kannoin löytämäni kirjat ruokapöydälle ja keräsin kaiken sekalaisen laatikkoon. Lopputuloksena oli ylitursuava laatikko täynnä toimistotavaraa ja elektroniikkaa.

Kirjoista lähti puolet. Olin yllättynyt siitä, miten vähän ammattikirjallisuutta lähti. Ilmeisesti olen omalla alallani. Poistin vain vanhentuneita kirjoja. Harrastuskirjoista lähti sellaisia, jotka aikoinaan olivat kalleimpia aarteitani. Nyt ne vain muistuttavat siitä, etten tällä hetkellä pysty panostamaan harrastukseeni haluamallani tavalla (aika, tila ja rahapula).

Järjestin kirjat hyllyyn aiheen mukaan niin, että jokaiselle hyllylle pystyi mielessään antamaan otsikon: Harrastukset, ammattiin liittyvät, käsityöohjeet, lastenkirjallisuus, sarjakuvat, lehdet. Valitsin jokaiselle aiheelle hyllyn niin, että ylemmille hyllyille tuli vähemmän tavaraa, kapeampia kirjoja ja vaaleampia värejä kuin alemmas. Ryhmät, joissa oli paksuja, isoja ja tummia kirjoja, pyrin sijoittamaan alas. Hyllyn sisällön järjestin niin, että kirjojen yläosat muodostavat oikealle kohoavan linjan.

Kun olin valmis, koko kirjahyllyn alaosa oli tyhjä. En tässä vaiheessa keksinyt sinne mitään, joten jätin alueen tyhjäksi toistaiseksi.

Paperit

Mies oli säälinyt minua ja käynyt valmiiksi omat paperinsa läpi. Läpikäytävien lokerikossa oli siis vain omia papereitani. Aloitin mapeista: Minulla on ollut kaksi mappia säilytettäviä papereita. Kun karsin niistä pois kaikki, mitä ei saa tarvittaessa tulostettua uudelleen netistä ilmaiseksi, minulle jäi vain yksi mapillinen paperia, sekin puolityhjä.

Heitin jopa vanhat lääkereseptini pois. Tähän asti olen säilyttänyt ne muistaakseni, mitä lääkkeitä olen syönyt. Nyt uskalsin vihdoin luottaa siihen, että olen terve, enkä joudu enää uusimaan reseptejäni.

Läpikäytävien papereiden arkistoimisessa meinasi tulla stoppi, kun rei'ittäjää ei löytynyt mistään. Löysin onneksi kansiollisen (!) tyhjiä muovitaskuja, joista riitti helposti uusille papereilleni.

Kondon ohjeiden vastaisesti laitoin kaikki arkistoitavat paperini välilehtien väliin: Pankki, vakuutukset jne. Se oli helppoa, koska olin jo aiemmin jakanut mappieni sisällön muovitaskuilla lähettäjän mukaan: Tyhjän muovitaskun reunaan pätkä valkoista sähköteippiä, johon kirjoittaa osaston sisällön (esim. "vakuutukset"). Etsimänsä löytää helposti ja jos osasto poistuu käytöstä, sähköteippi lähtee muovitaskusta irti jälkiä jättämättä vielä vuosienkin jälkeen.

Komono

Vilkaisin komonon täyttämää laatikkoa, joka yhä odotti kirjahyllyn vieressä. Ahdistuin. Kaivoin esiin KonMari-listan ja katsoin seuraavan kohteen. Keräsin itseni ja siirryin keittiöön DVD- ja CD-levyjen luo. Käsittelin samaan syssyyn myös pelit (PS3, WII, PC). Näistä lähti hyvin vähän, koska levyt oli käyty läpi jo edellisen muuton yhteydessä. Silloin olivat kadonneet vain tavan vuoksi säilytetyt teini-iän lempparit.

Mitä lähti: Eksän pelejä, jotka olivat jääneet minulle. Lasten puhkikatsottuja leffoja. Animea, jonka olin tähän mennessä säästänyt, koska sen käsiin saaminen vielä 15 vuotta sitten oli niin tavattoman hankalaa.

Kun jäin tyytyväisenä tuijottamaan tyhjentyneitä hyllyjä, joiden sisällön järjestin ikärajan mukaan, muistin tyhjentyneen kirjahyllyn. Miksi meillä edes säilytetään harvoin käytettäviä levyjä keittiössä, kun pleikkari ja tietokone ovat olohuoneessa? Siksi, että edellisessä asunnossa ne pidettiin tässä kaapissa, joka tässä asunnossa mahtui vain keittiöön, eivätkä ne aiemmin mahtuneet minnekään muualle. Ilahtuneena oivalluksestani siirsin DVD:t ja pelit kirjahyllyyn. Ne veivät tyhjentyneestä tilasta puolet ja sopivat hyllyille täsmälleen. Yhtäkään ei jäänyt yli, eivätkä kotelot pääse kaatuilemaan. Täydellistä!

Ihonhoitotuotteet ja meikit

Heitin vihdoin kaikki meikkini pois. En ole käyttänyt niitä ainakaan kolmeen vuoteen. Pistin erilliseen pussiin kierrätykseen menevät (Body Shoppiin saa palauttaa vanhat, heiltä ostetut meikit) ja muut roskiin. Vaaralliseen jätteeseen meneviä (kuten hajuvesiä) meiltä ei löytynyt.

Ihonhoitotuotteissa maritus sisälsi oikeastaan vain niiden keräämisen yhteen laatikkoon. Pumppupulloista jätin esille vain tyhjimmän kannustaakseni sen pikaiseen käyttämiseen.

Korut

  

Eniten aikaa meni korujen irrottamiseen toisistaan. Ennen muuttoa minulla oli seinäteline kaikille kaulakoruilleni, mutta nyt sille ei ole ripustuspaikkaa. Hävitin kaikki metalliset ja muoviset korut, jätin vain luonnonmateriaaleista tehdyt. Keräsin kaikki koruni samaan paikkaan korulippaaseen odottamaan parempaa säilytystapaa.

Jaoin myytävät korut jokaisen omaan minigrip-pussiinsa, että ne eivät mene sekaisin. Lahjaksi saadut arvokorut laitan nekin kirpparille, kylläkin arvoesineille varattuun vitriiniin. Jos ne eivät siellä mene, laitan nettiin myyntiin. Jos eivät mene kesän loppuun mennessä, vien kultasepän liikkeeseen romumetalliksi. 

Passi ja arvoesineet

Tässä kohtaa luovutin. Minulla ei ollut hajuakaan, missä tässä asunnossa ovat passit. Julistin päivän maritukset tehdyiksi, huomenna jatkuu!

...Paitsi että. Puolisoni, joka oli pysähtynyt ihailemaan kätteni jälkiä tyhjentyneen kirjahyllyn kohdalla, päätti hänkin alkaa parin saunakaljan innostamana marittamaan. Loppuilta meni pakatessa kohti sinkoilevia vaatteita ("Hyi!" "Yäk!" "En käytä.") jätesäkkeihin ja kantamalla varastoon säilöttyjä miehen vaatteita läpikäytäviksi. Miehen kaapista katosi 2 jätesäkillistä vaatetta, eikä varastossa ole enää yhtäkään vaatekappaletta. Kaikki takit mahtuivat eteiseen. Kenkiä lähti puoli jätesäkillistä.

Ilta menikin sitten tyhjentynyttä vaatekaappia ihaillessa. :)

  

Vaatteet

1. Kesävaatteet (koska nyt on talvi)
2. Yläosat
3. Alaosat
4. Ripustettavat vaatteet
5. Sukat
6. Alusvaatteet
7. Käsilaukut yms.
8. Asusteet (huivit, vyöt, hatut...)
9. Erikoisvaatteet (uimapuvut, virkapuvut, urheiluvaatteet...)
10. Jalkineet

Mitä opin?

Yllättävän monet käyttövaatteeni olivat jo nukkaantuneita, rikki tai puhkikuluneita. En vain ollut pysähtynyt katsomaan niitä tarpeeksi pitkään huomatakseni asian.

Haluan vaatekaapistani pois mustan, valkoisen, joulunpunaisen ja kirkkaan tipunkeltaisen. Minulle sopivat maanläheiset, murretut värit. Haluan myös pois nuoruusiän liian avonaiset kaula-aukot ja uskaliaan lyhyet mekot.

Inhoan tekokuituja, pidän luonnonmateriaaleista.

Minulla on riittävästi alushameita. Laitoin nyt jokaisen hameen samaan henkariin alushameensa kanssa, niin muistan tämän jatkossakin.

Sukkahousuissa kannattaa panostaa laatuun. Halpikset sai heittää roskiin.

Ilon tuottamiseen keskittyminen auttoi poistamaan vihdoin viimein ne vikaostot, joita oli harmitellut jo ensimmäisellä käyttökerralla. Ei niitä kuitenkaan tule käytettyä, parasta myöntää tappionsa ja laittaa ne pois. Kirpputorilla niistä voi sentään saada jotain takaisinkin.

Oli hyvä viikata käsitellyt vaatteet pinoihin eteensä ja välillä antaa katseen kierrellä niissä. Silloin iloa tuottamattomat pistivät pinosta silmään kuin huutomerkit ja ne oli helppo poistaa. Vastaavasti joistain epävarmoista tapauksista alkoi loistaa iloa, kun ne pääsivät arvoiseensa seuraan.

Mitä tekisin toisin?

Ei todellakaan pitäisi alkaa miettiä säilytystä kesken karsimisprosessin. Se pysäyttää kaiken, kuten Kondo varoitti. Mutta tulipahan vihdoin viimein korjattua se lankakoriteline, josta korit putoilivat.

Muistiinpanot olisi pitänyt pitää lähellä. Nyt tuli mentyä vaatteet kategorioittain oman fiiliksen mukaisessa järjestyksessä. Selkeä lista olisi auttanut jaksottamaan työtä, olisi nähnyt edistymisensä helpommin, eikä vaatteista ehkä olisi tullut yhä isoa klönttiä.

Mitä lähti?

Lumppuja 5 roskapussillista.

Roskia puoli jätesäkillistä. (Mm. maaliin tahriutunut haalari, öljyiset farkut, öljyiset hanskat...)

Kirpputorille 5 kestokassillista vaatetta, mm:

• Kaikki musta, valkoinen, punainen, kirkkaan keltainen.
• Sähköiset, ihoon liimautuvat tekokuidut.
• Viimeisetkin gootti-kauden vaatteet (voihan teini-ikä!)
• Lähes kaikki perityt, sukulaisilta saadut vaatteet.
• Liian suuret vaatteet.

  

Mitä jäi?

Riittävästi vaatetta normiarkeen. Jos saan töitä, joudun hankkimaan työvaatteet, sillä minulla on vain yksi kauluspaita. Onneksi yksi riittää työhaastatteluun.

Tangollinen vaatteita, joista voin jokaisesta sanoa: "Tämä oli kyllä löytö!"

Jätin pakkauspisteen ja roskiksen paikoilleen odottamaan jatkoa. Koska kaikki säilytysratkaisut ovat tässä vaiheessa tilapäisiä, teippasin ylijääneet henkarit sähköteipillä viiden nippuihin ja pistin ne sivuun odottamaan.

Mitä seuraavaksi?

Käsilaukut, vyöt ja kengät jäivät välistä, joten ne seuraavaksi.

Hankintalistalle:

- Viikattaville vaatteille säilytyslaatikot, jotka käyttävät koko hyllyn syvyyden.
  

Oma KonMari-projektini: Karsiminen

• Lue kirja ✔
• Tee muistiinpanot ✔
• Kuvittele lopputulos ✔
• Karsi
• Järjestä
• Loksahduspiste
• Nauti

  

KonMari-metodissa karsiminen tehdään kategoria kerrallaan. Kun kategoria on tehty loppuun, sen tavarat laitetaan säilöön tilapäisesti, jotta kotona on mahdollista elää projektin keskellä. Hienosäätö järjestyksen suhteen tehdään lopuksi.

Kategorioissa edetään helposta kohti vaikeaa. Jokainen käy läpi vain omat tavaransa. Muiden tavaroihin ei saa koskea. Poikkeus ovat hyvin pienten lasten ja kuolleiden tavarat.

On ihanaa, että Kondo on jakanut projektin selkeisiin osiin. Silloin aloittaminen (ja jatkaminen) ei tunnu yhdeltä lamaannuttavalta möykyltä. Ei tarvitse vaatia itseltään koko kodin raivausta. Riittää, että tänään käy läpi kesävaatteista yläosat, huomenna alaosat ja niin edelleen.

Kun olin pari viikkoa haudutellut päässäni sitä, millaisen kodin haluan ja keskustellut aiheesta myös puolisoni kanssa, pistin tavoitteet ylös teksti- ja kuvamuodossa tänne blogiini.

Karsittavien tavaroiden katoamistemppu

Valitsin kotoa paikan, johon kerään hävitettävät tavarat. Paikan piti olla pois tieltä niin, että normaali elämä ei häiriinny. Se ei kuitenkaan saanut olla täysin poissa silmistä, jotta siitä ei muodostuisi taas vain yksi varasto. Valitsin paikaksi lastenhuoneen nurkan. Siirsin työpöydän irti seinästä niin, että sen taaksi jäi tilaa tavaralle. Imuroin ja pesin lattian, koska se tulisi olemaan piilossa seuraavat viikot. Kävin hakemassa varastosta tukevia varastolaatikoita, joihin kerätä särkyvät esineet. Pesin ja kuivasin ne. Varasin kasseja pois vietäville vaatteille.

Katsoin kalenteristani sopivan hetken ja varasin itselleni kirpputoripöydän. Selvitin paikallisten kierrätyspisteiden sijainnit (UFF:n laatikot, metallinkeräys, vaarallisten jätteiden vastaanotto, kierrätyskeskus...).
  

Esimaritus

Raivaukselle täytyy olla tilaa ja arvostan helppoa siivousta. Aloitin siis KonMarin ohjeiden vastaisesti siitä, että järjestin perinteiseen tyyliin tiskipöydän alakaapit ja siivouskomeron. Näin sain selville, mitä pesuaineita meillä on ja löysin pesurätit. Tyhjensin roska-astiat ja palautin pullot.

Otin tavaksi viedä karsittavien tavaroiden kasaan löytämäni hävitettävät tavarat heti kun törmäsin niihin, vaikka en vielä ollutkaan kyseisessä kategoriassa. Näin sain heti pois silmistäni tavarat, joiden pelkkä näkeminen ahdisti.

Kävin varastossa muistelemassa mitä siellä on, jotta muistaisin käydä myös ne läpi oikean kategorian kohdalla.
  

Karsimaan!

Tein Kondon ohjeiden mukaan raivauksesta selkeän erityistapahtuman. Valitsin kalenteristani hetken, jolloin minulla olisi aikaa keskittyä vain ja ainoastaan karsimaan (tai ainakin voisin lykätä hyvällä omallatunnolla kaikkea muuta myöhemmäksi). Noiden päivien aikana varasin selkeät hetket maritukselle ja kaikelle muulle, jotta voisin täysillä keskittyä kulloinkin asialistalla olevaan asiaan, eikä minun tarvitsisi kesken sukkalaatikon alkaa neuvomaan jotakuta ja voisin huoletta jättää projektin levälleen tauon ajaksi.

Varoitin miestä ja lapsia hyvissä ajoin aloittavani kevätsiivouksen. Keräsin viereeni "pakkauspisteen", jolle otin merkkaustussin, valkoista sähköteippiä, sakset, roskapusseja (lumpuille), mustan jätesäkin (roskille) ja kasseja (kirpputorivaatteille). Keräsin kaikki vaatteeni samaan huoneeseen, tarkistin etenemisjärjestyksen ja aloin hommiin.

Pari vinkkiä:

Huolehdi työturvallisuudesta. Varmista aina välillä, että lattialla ei ole ansoja, joihin voit kompastua tai loukata itsesi.

Pidä vesipullo lähettyvillä (sellainen, joka ei tee tuhoa kaatuessaan) ja muista syödä säännöllisesti. Pistä vaikka kännykkä herättämään kolmen tunnin välein, niin ei ruoka-ajat unohdu. Pitsan tilaaminen on sallittua.

Ideana on pitää hauskaa tavaroittensa kanssa, keskittyä siihen, mikä tuo iloa. Jos huomaat keskittyväsi liikaa hävittämään, pidä tauko ja ohjaa ajatukset takaisin siihen, mikä tuo iloa.

Tavoitteiden arvokartta

KonMari korostaa kirjassaan, että on tärkeä selvittää itselleen, miksi raivaa ja järjestää. Projektin kestäessä ja hävittämistä odottavien tavarapinojen kertyessä selkeä tavoite auttaa jaksamaan.

Kun katson vastauksiani kysymykseen "Miksi?", jotkut arvot nousevat selkeästi esiin:

Perhe: Haluan viettää enemmän aikaa perheeni kanssa.

Terveys: Haluan meidän kaikkien pysyvän terveinä ja hyvässä kunnossa.

Turvallisuus: Haluan kodin olevan turvallinen paikka. Haluan myös saavuttaa riittävän taloudellisen turvallisuuden, jotta hajonneen tilalle on mahdollista hankkia uusi eikä puute rajoita elämistä.

Stressittömyys, kiireettömyys: Haluan pitää huolta itsestäni, jotta en pala loppuun ja jaksan pyrkiä tavoitteisiini. Haluan nauttia elämästä tässä ja nyt.

Kunnioitus: Jos ei välitä edes itsestään, kuinka voisi välittää ympäristöstään? Uskon, että tavaroista huolehtiminen on myös itsestään huolehtimista, perustarpeiden turvaamista. Kun opettelee pitämään huolta tavaroistaan, alkaa kiinnittää huomiota ympäristöönsä aivan eri tavalla. Tämä asenne laajenee kotia kauemmas.

  

Varasto

Tavoite: Varaston perälle asti pääsisi kävelemään vaivatta. Varastoon tuotavat tavarat olisi helppo laittaa paikoilleen. Varastossa ei tarvitsisi säilyttää mitään, joka ei kestä kylmävaraston oloja. Mikään ei pääsisi varastossa pilaantumaan, homehtumaan tai pölyyntymään. Kauden vaihtuessa kausitavaroiden - kuten lelujen - vaihtaminen olisi helppoa.

Mitään ei joutuisi etsimään, ja kaikki olisi nähtävissä heti. Varaston jokaisella osalla olisi selkeä käyttötarkoitus. Tavaroita ei työnnettäisi sinne, missä on tilaa, vaan hyllyt olisi jaettu retkeilytarvikkeille, kausitavaroille, remonttitavaroille, matkalaukuille ja muille selkeästi osastoihin.

Miksi?

Haluan tavaroitteni pysyvän pitkään hyvässä kunnossa. Haluan tietää mitä minulla on ja missä on, jotta en osta sellaista, mitä minulla jo on. Haluan varaston järjestyksessä pitämisen olevan helppoa, jotta se ei pääse huomaamatta täyttymään niin, ettei sinne enää mahdu viemään mitään.

En halua varaston tavaroiden jäävän pyörimään nurkkiin vain siksi, ettei kukaan halua viedä niitä paikoilleen. En halua turhan tavaran kertyvän varastoon odottamaan pilalle menemistä. Mieluummin laitan ne eteenpäin kun ne ovat vielä käyttökelpoisia.

Miksi?

Haluan myös varaston olevan turvallinen huone, jossa ei tarvitse pelätä tavaroiden alle hautautumista.

Kodinhoitohuone

Värimaailma: Musta-valkoinen.

Tavoite: Siivous olisi helppoa, koska siivouskomerosta ei tarvitsisi repiä mitään ulos. Rättejä olisi riittävästi ja niiden määrä helposti tarkistettavissa. Pesuaineita olisi riittävästi ja ne olisi helppo löytää.

  

 

Joka kaapilla ja joka hyllyllä olisi selkeä sisältö. Tavaroita ei enää vain tungettaisi kaappeihin pois silmistä. Myös kaappien ovet olisi hyödynnetty säilytyksessä. Ripustusta vaativat tavarat olisi ripustettavissa.

Työkaluille olisi selkeä paikka ja useimmin käytetyt olisi helppo ottaa käyttöön, koska ne olisi ripustettu oviin. Työkalulaatikoita ei tarvittaisi ja pienet tarvikkeet löytysivät helposti.

  

Pyykkihuolto toimisi kitkatta. Riisuminen ennen saunaa olisi helppoa ja likapyykkiin menevät voisi laittaa suoraan oikeaan koriin. Pyyhkeet olisi helppo löytää ja ottaa käyttöön.

Miksi?

Vähemmän stressiä, enemmän aikaa muulle kuin siivoukselle. Ei etsimistä. Ei harhailevia tavaroita.

Miksi?

Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin siivous.

Makuuhuone

Värimaailma: Musta-valkoinen, harkitusti harmaata.

Tavoite: Huoneessa olisi rauhallinen tunnelma siitä huolimatta, että tässä asunnossa se on yhdistetty makuuhuone-olohuone-työhuone.

Mustavalkoisuutta olisi hyödynnetty niin, että se helpottaisi hämärässä kulkemista.

Sänky ei veisi tilaa elämiseltä. Huoneessa olisi riittävästi säilytystilaa ilman sängynaluslaatikoitakin. Kirjahyllyssä olisi vain kirjoja, se ei enää palvelisi kodittoman tavaran kokoontumispisteenä.

Tasoille ei kertyisi tavaraa. Kaikki johdot ja sähkölaitteet olisi järjestetty niin, että siivous on helppoa, eikä edes työpöydän alue vaikuttaisi rauhattomalta.

Paperit eivät enää jäisi jumittamaan lokerikkoon, vaan ne päätyisivät nopeasti mappeihinsa tai paperinkeräykseen. Paperinkeräykselle olisi selkeä paikka ja paperit olisi helppo kuljettaa kierrätykseen.

Ilma olisi raikas. Pölyt olisi helppo poistaa. Lakanat, varapeitto ja tyyny olisi mahdollista säilyttää täällä.

Huoneessa olisi päivällä tilaa katsoa leffaa porukalla, syödä popkornia huoletta, rassata tietokonetta tai lukea kirjaa. Valaistus olisi riittävä, eikä talvellakaan pimeys ahdistaisi. Valaistus veisi mahdollisimman vähän energiaa ja olisi led-pohjainen.

Illalla valaistus olisi helppo muuttaa pehmeäksi, keltavoittoiseksi, matalalta tulevaksi. Yöksi huoneen saisi pimennettyä kokonaan. Huoneen siivoaminen päivän jäljiltä tapahtuisi nopeasti ja vaivattomasti. Vastaavasti yökäytöstä päiväkäyttöön siirtyminen olisi nopeaa ja helppoa.

Puolikäyttöisille vaatteille olisi selkeä paikka, joka on helppo pitää siistinä. Petivaatteet olisivat laadukkaat, patja selälle ystävällinen, tyynyt ja patja suojattu roiskeilta. Lakanat tuoksuisivat raikkailta säilytyksestä otettaessa.

Miksi?

Haluan nukkua hyvin ja herätä levänneenä. Haluan siivoamisen olevan helppoa ja vievän vähän aikaa muulta. Olen pölyallergikko, joten pölynkerääjien pitää olla minimoitu.

Haluan huoneessa olevan tilaa elämälle. Sotkua saa syntyä, kun se on helppo siivota. Molempien harrastuksille pitää olla tilaa. Tämä on meidän molempien koti. Toisaalta harrastustavaroiden määrän pitää olla järkevä, etteivät ne rupea valtaamaan tilaa tärkeämmiltä asioilta. En halua törmäillä pimeässä esineisiin.

Miksi?

En pidä siitä ihmisestä, joka minusta tulee väsyneenä. Unihygienia on minulle tärkeää.

Eteinen

Värimaailma: Puhtaan valkoinen. Ruskeat matot.

Tavoite: Lattia ei olisi täynnä kenkiä. Sisään olisi helppo tulla ja laskea tavarat käsistään. Kaikelle olisi selkeä paikka.

Märät vaatteet olisi helppo ripustaa kuivumaan jo tässä, eikä niitä tarvitse lähteä kantamaan muualle. Sora ja hiekka ei kulkeutuisi eteisestä pidemmälle asuntoon, koska koko lattiaa peittäisi kunnon käytävämatto, joka on helppo imuroida puhtaaksi.

Jokainen tietäisi heti, mitä missäkin laatikossa on, eikä minun tarvitsisi osoittaa niitä jokaiselle erikseen. Lipastojen päälliset eivät likaantuisi, koska niiden päällä säilytettävien kenkien alla olisi kurastoppari-matto.

Miksi?

Lähteminen ja saapuminen olisi mahdollisimman helppoa. Kukaan ei joutuisi odottamaan hikisenä sitä, että muut pukevat. Kuivumaan laitettuja vaatteita ei tarvitsisi etsiä ympäri asuntoa. Koko asuntoa ei tarvitsisi imuroida, jos lapset käyvät hiekkalaatikolla. Eteinen olisi helppo pitää selkeänä ja siistinä.

Miksi?

Arvostan stressitöntä ja helppoa elämää. Haluan antaa kodistani hyvän kuvan jo kynnyksellä.

Kylpyhuone

Värimaailma: Vihreää ja valkoista.

Tavoite: Helppo siivota, eikä pölyä pääsisi kertymään. Pyykinkuivaukselle olisi tilaa. Tavarat saisi siististi säilöön niin, että esillä olisi mahdollisimman vähän. Jokaiselle tavaralle olisi selkeä paikka, jonne ne voi palauttaa käytön jälkeen.

Ei puuta tai lastulevyä, koska ne imevät itseensä kosteutta ja turpoavat rumiksi.

Huoneeseen kävellessä rentoutuisi. Kuivuvista pyykeistä ja lasten tavaroista huolimatta tila tuntuisi rauhalliselta ja kiireettömältä.

Miksi?

 

Haluan tilan pysyvän terveellisenä ja hygieenisenä. Olen herkistynyt homeille, enkä halua kotonani minkään pöllyttävän homemyrkkyjä ilmaan.

Vessa on lapsiperheessä monesti se ainoa paikka, jossa saa olla hetken rauhassa. En halua ahdistua siellä ollessani.

Miksi?

Arvostan terveyttäni. Haluan huolehtia itsestäni.

  

Keittiö

Värimaailma: Oranssia ja valkoista.

Tavoite: Helppo siivota joka käyttökerran jälkeen. Helppo tehdä ruokaa/kahvia/teetä: Kaikki tarvittava löytyy heti. Jääkaapissa on aina perustarpeet salaattiin, eikä mikään ehdi pilaantua, koska kaikki on helposti nähtävissä ja löydettävissä. Keittiöön saa aamulla kirkkaan, sinisävyisen valaistuksen ja sinne kävellessä piristyy heti.

Ruokapöytää voi tarvittaessa käyttää myös askarteluun. Lapset löytävät itse tarvittavat: Liinan pöydän suojaksi, essut itselleen, askartelutarvikkeet. Jäljet on helppo siivota. Ruokatuoleja on aina riittävä määrä ja kaikki mahtuvat syömään ja menemään paikalleen ilman hirmuista tappelua.

Lapset osaisivat käyttää omaa lasiaan hakiessaan juotavaa, eivätkä aina ottaisi kaapista uutta joka janoon.

Ruokapöytä tuoleineen olisi helppo laittaa pois tieltä silloin kun sitä ei tarvita, jolloin keittiössä olisi enemmän tilaa kulkea ja tehdä.

Miksi?

Stressitön ja helppo aamu, jotta päivä alkaisi hyvissä merkeissä. Päivässä ehtisi jotain muutakin kuin siivota keittiötä.

Keittiössä olisi tilaa myös muulle kuin syömiselle ja tilan käyttö olisi joustavaa.

Terveellisen ruokavalion noudattaminen olisi paitsi mahdollista, myös helppoa.

Miksi?

En ole aamuihminen. Tarvitsen aamulla runsaasti valoa saadakseni itseni käyntiin. Hyvä aamun aloitus kantaa pitkälle päivään.

Haluan viettää enemmän aikaa perheeni kanssa. Haluan heidän tuntevan olonsa tervetulleeksi joka huoneessa.

Haluan pitää huolta itsestäni. Haluan perheeni pysyvän terveenä.

Lastenhuone

Värimaailma: Sinistä, vihreää, valkoista.

Tavoite: Kaikille oma tila huoneessa. Lelut helppo siivota paikoilleen leikin jälkeen. Tavaran määrä on suhteutettu säilytystilaan. Huoneessa on riittävästi tilaa tehdä läksyt, nukkua ja leikkiä. Huone on helppo siivota, eikä pölynkerääjiä ole.

Sängyt olisi helppo pedata vetoketjullisten päiväpeitteiden avulla. Patjat ja tyynyt olisivat homeettomat ja suojattu kaatuvilta nesteiltä patjan- ja tyynynsuojuksin. Jos vahinko sattuisi, sängyn pesu ja kuivaus olisi helppoa.

Yövalot ja työvalot olisivat erikseen. Sinisävyinen valaistus olisi öisin minimoitu, mutta valoa riittäisi iltasadun lukemiseenkin siristelemättä.

Miksi?

Riitelyn vähentäminen: Kun säännöt ovat selkeät ja kaikki löytyy helposti, riidat on helpompi ratkaista ja osa niistä jää syntymättä.

 

Huolellisuuteen opettaminen: Lapset oppivat huolehtimaan omista tavaroistaan. Niiden paikoilleen laittaminen on mahdollista, koska jokaiselle tavaratyypille on riittävä säilytystila. Repun tyhjentäminen ja pakkaaminen itse onnistuu.

Siisteyden opettaminen: Kun tavarat ovat lähtökohtaisesti paikoillaan, jää aikaa opettaa pölyjen pyyhkimistä, imurointia ja lattioiden pesua, kun koko siivouspäivä ei mene odottaessa, että lapset saavat lelunsa paikoilleen.

Miksi?

Haluan luoda ilmapiirin, jossa asiat ratkaistaan keskustelemalla, ei riitelemällä. Tavaroiden etsiminen pistää kaikilla pinnan kireälle, varsinkin jos on kiire.

Haluan opettaa lapsista vastuullisia. Tavaran määrän tulee olla heidän hallittavissaan, jotta voin odottaa heidän kantavan itse vastuun oman koulureppunsa sisällöstä ja pukemisesta.

Miksi?

Jotta lapsille syntyisi kunnioittava suhtautuminen tavaraan ja ympäristöönsä. Jotta heille muodostuisi myönteinen minäkuva: "Osaan huolehtia tavaroistani. Olen siisti."

Oma KonMari-projektini: Aloitus

• Lue kirja ✔
• Tee muistiinpanot ✔
• Kuvittele lopputulos
• Karsi
• Järjestä
• Loksahduspiste
• Nauti

Luin kirjan ja tein siitä muistiinpanot, että ohjeita tulee varmasti noudatettua tarkasti. Painottaahan Kondo kirjassaan, että vain ohjeiden oikea noudattaminen johtaa pysyviin lopputuloksiin. Katsotaan, miten käy. Nyt siis vuorossa lopputuloksen kuvittelu:

 

Miksi järjestän?

 
Järjestän kotiutuakseni tähän uuteen asuntoon, joka edellisen kotimme jälkeen tuntuu vieraalta. Haluan vihdoin luoda yhteisen kodin, jossa eivät kummittele eksien tavarat ja jossa kaikilla on hyvä olla. Haluan päästä tilanteeseen, jossa voin avata minkä tahansa kaapin pelkäämättä että sieltä putoaa jotain niskaani. Haluan päästä tilanteeseen, jossa tavarat voi säilyttää niin, ettei tarvitse pelätä niiden hajoavan puristuksen, putoamisen tai homehtumisen vuoksi.

Haluan päästä eroon laatikoista ja kaapeista, joissa lukee "random" tai "sekalaista". Haluan palata edellisessä asunnossa vallinneeseen tilanteeseen, jossa jokaiselle tavaralle oli selkeä paikka.

 

Millaisesta elämäntyylistä haaveilen?

 
Kaipaan rahallisesti turvattua elämäntilannetta.Kaipaan helppoutta: Tavarat löytyvät etsimättä, koska jokainen on helppo palauttaa paikoilleen. Haluan päästä töihin valmistumisen jälkeen, eikä minulla sen jälkeen enää ole aikaa siivota ja järjestää niin paljon kuin nyt.
 

Millainen päiväni olisi, kun kotini olisi järjestyksessä?

 
Töihin lähteminen olisi helppoa. Makuuhuone olisi siisti ja siellä olisi helppo hengittää, joten heräisin virkeänä. Olisin laittanut tämän päivän tavarat valmiiksi jo edeltävänä iltana, joten minun tarvitsee vain syödä aamupalaa, käydä suihkussa ja pukea. Aamupuuron pyöriessä mikrossa tyhjennän astianpesukoneen. Suihkussa minun ei tarvitse etsiä omia pesuaineitani miehen purkkien joukosta. Pyyhkeitä on riittävästi puhtaana, joten minun ei tarvitse kuivata itseni miehen tai lasten pyyhkeeseen. Pukeminen on helppoa, kun kaikki vaatteet näkee yhdellä silmäyksellä kaapin oven avatessa. Nappaan avaimet avainkaapista ja työtavarat eteisestä mukaani.

Ehdin töihin hyvissä ajoin ja voin luottaa siihen, että minulla on kaikki tarvittava mukanani. Kirjoitan tehtävät heti kalenteriini, jotta en unohda hoitaa niitä. Olen löytänyt hyvän sähköisen kalenterin, joten en enää joudu kantamaan paperista mukanani ja lykkäämään muistiinpanojen tekemistä siihen asti, että löydän sen.

Mies hoitaa lapset kouluun. Heidän ei tarvitse etsiä tavaroitaan tai vaatteitaan, koska ne on laitettu edellisiltana valmiiksi ja ulkovaatteet ovat paikoillaan. Aamupalatarpeet löytyvät helposti, joten jokainen voi ottaa haluamaansa. Keittiön siivoaminen aterian jälkeen onnistuu lapsiltakin, koska kaikki on helppo laittaa paikoilleen ja tiskikone on tyhjennetty.

Kun tulen kotiin töistä, minulla olisi heti tilaa laskea tavarat käsistäni. Saisin ripustettua takkini ja laitettua kenkäni paikoilleen niin, ettei kulkeminen eteisessä hankaloituisi. En joutuisi kompastelemaan lasten kenkiin. Voisin tyhjentää laukkuni ja laittaa sen paikoilleen odottamaan seuraavaa päivää. Muiden kantamusten, kuten ostosten, purkaminen olisi helppoa tehdä heti.

Keittiössä olisi ruoka odottamassa ja keittiö siivottuna. Mieheni olisi helppo tehdä ruokaa ja siivota, koska keittiö on järjestetty yhdessä niin, ettei siellä ole mitään turhaa, mutta kaikki tarpeellinen löytyy. Molemmat tietävät, mitä missäkin kaapissa säilytetään, eikä tarvitse kysyä toiselta "mihin laitoit sen, kun tyhjensin tiskikoneen?".

Pyykkihuolto toimisi vaivattomasti. Jokainen osaisi itse laittaa pyykit oikeaan koriin eikä minun tarvisisi lajitella niitä uusiksi ennen pesua. Puhtaiden vaatteiden palauttaminen kaappeihin olisi helppoa, koska vaatteita ei olisi liikaa.

Lapsilla olisi tilaa leikkiä omassa huoneessaan ja lelut olisi helppo palauttaa paikoilleen leikkimisen jälkeen. Sängyn alla säilytettäisiin vain legot, jotta imuroiminen olisi helppoa. Jokaisella lapsella olisi huoneessaan selkeä paikka omille tavaroille ja selkeä oma tila olla. Muilla ei olisi näille alueille asiaa ilman lupaa. Jokainen vastaisi itse oman alueensa siistiydestä, eikä minun tarvitsisi puuttua siihen.

Lasten päivä noudattaisi selkeää rutiinia ja vapaapäivinäkin ruoka-ajat olisivat säännölliset. Kun jonnekin lähdetään, eväät on helppo tehdä ja ottaa mukaan, kun eväsrasiat löytyvät paikoiltaan puhtaina. Erikoisempiakaan vaatteita tai harrastustavaroita ei tarvitsisi etsiä. Tavarat olisi helppo laittaa autoon, koska se ei olisi täynnä "tätä voi tarvita"-roinaa, unohtuneita leluja ja ajelehtivia roskia. Jokaiselle autoon otettavalle tavaralle olisi selkeä paikka, josta se ei pääse tekemään vahinkoa edes onnettomuustilanteessa.
 

Illalla olisi helppo rauhoittua, koska koko asuntoon saa rauhallisen iltavalaistuksen. Kaikki löytävät hammasharjansa ja -mukinsa ilman etsimistä. Iltasadun jälkeen laitan tavarat paikoilleen, käynnistän tiskikoneen ja laitan omat tavarani valmiiksi seuraavaa päivää varten.

Viikkausohjeita videolla

Äänettä ja ilman ylimääräistä: KLIK.

Miksi se toimii?

Laajemmin englanniksi.

Lyhyt suomennos:

Miksi Konmari-menetelmä toimii (käyttäytymistaloustieteen mukaan)

Vaihtelunhalun tyydyttämisen harha: Kun valitsemme tulevaa varten, suosimme monipuolisuutta. Kun valitsemme nykyhetkeä varten, valitsemme vain tarvitsemamme.

Päätöksentekoon väsyminen: Päätöstenteko on raskasta aivoille. Kun tavarat järjestää niin, että kaikki vaihtoehdot ovat selvästi näkyvissä, päätösten teko helpottuu. Eikä tarvitse sanoa ”ei” jokaiselle tavaralle, jonka joudumme siirtämään pois tieltä etsiessämme roinan seasta tarvitsemaamme.

Halu minimoida tappiot: Konmarissa ei keskitytä luopumiseen vaan sen arvostamiseen, mitä jo on.

Katumisen välttely: Kun ei luovu mistään, ei tarvitse katua tehtyä päätöstä. Kondo muistuttaa, että tavaran voi aina ostaa takaisin, jos sitä tarvitseekin. Eikä pari ”hups”-poistoa muuta sitä tosiasiaa, ettemme kaipaa suurinta osaa hävitetyistä.

Tottumus: Muutos vaatii energiaa, joten toistamme vanhaa, vaikka muutoksen hinta olisi pieni ja hyödyt suuret.
  

”Tää oli tosi kallis!”: Kondo muistuttaa, että taloudellinen tappio koettiin jo ostohetkellä. Turhan tavaran säilyttäminen maksaa (vuokra, tavaran viemä tila jne.) ja vain lisää tappioita. Hävittämällä tavaran voi jopa tienata. Tavaroiden läpikäyminen aloitetaan helpoista kategorioista ja lisätään vaikeustasoa, kun kyky tehdä päätöksiä paranee.
  

Tyytyminen: Suosimme nopeaa tyydytystä pitkäkestoisen onnen optimoinnin sijaan. Kondo opettaa luopumaan kaikesta, mikä ei tuota iloa. Lopputuloksena ihminen lakkaa tyytymästä keskinkertaiseen tai välttävään.

Lopuksi

KonMari-menetelmä todella toimii. Siksi kirja kannattaa lukea ja sen ohjeita noudattaa, vaikka ne tuntuisivatkin aluksi oudoilta.

Lisätietoa aiheesta:

Marie Kondo Facebookissa

KonMari Fan Club

KonMari Suomi

Mistä kirjan saa?

Kirjan varausjonot kirjastoissa ovat pitkät. E-kirjoihin on yleensä lyhyemmät jonot.

Kirjaa myy mm. Elisa (e-kirja) ja Adlibris. Prismoissa kirja on ollut usein tarjouksessa, samoin Suomalaisessa Kirjakaupassa.

Miksi KonMari-menetelmä on niin mullistava?

1. Se opettaa meille, mistä oikeasti pidämme ja mistä emme

Mielipuuhamme eivät juuri muutu elämän aikana. Järjestäminen on hyvä keino löytää ne uudelleen.

Tavaramme kertovat, millaisia päätöksiä olemme tähän mennessä tehneet. Niistä voi oppia.

2. Se opettaa luopumaan ja luottamaan itseensä

Yksi järjestämisen taianomaisista vaikutuksista on kasvava luottamus omaan harkintakykyyn. Toistamalla satoja ja tuhansia kertoja kysymyksen ”Tuottaako tämä minulle iloa?” hiomme automaattisesti päätöksentekotaitoamme.

Karsimisprosessin myötä et enää luovuta päätösvastuuta muille. Kannat vastuun omista valinnoistasi. Huomaat myös selviäväsi, vaikka tulisi ongelmia.
  

3. Se lisää itsetuntemusta

Tavaramme opettavat meitä. Ihmiset ja tavarat jotka tuottavat iloa, myös tukevat elämässä ja tuovat itsevarmuutta.

4. Se opettaa meille tavarasuhteestamme

Tärkeämpää kuin saada, on päästää irti.

Kondo toteaa, että kun todella pohdimme syitä siihen miksi emme pysty luopumaan tavarasta, niitä on vain kaksi: takertuminen menneisyyteen ja pelko tulevasta.

  

Kumpikin näistä ajatusmalleista estää meitä näkemästä selvästi, mitä tarvitsemme tässä ja nyt. Tämä oli minulle se tajunnan räjäyttävä opetus kirjassa. Näin selvästi, miten keräsin tavaraa ympärilleni varautuen johonkin tulevaan katastrofiin: Pelkäsin, etten selviä. Kun olin ymmärtänyt tämän, tavarasta luopumisesta tuli yllättäen helppoa. Jopa niin helppoa, että tunsin pakottavaa tarvetta rynnätä hävittämään kaikki varmuusvarastoni. Ne olivat muuttuneet todistukseksi pelostani.

Kondo tarjoaa ymmärrystä ihmisille, jotka välttelevät tavaroidensa läpikäyntiä. Tavaroidensa kohtaaminen voi tehdä kipeää, koska se pakottaa ihmisen kohtaamaan myös omat vikansa, virheensä ja puutteensa. Mielestäni on kuitenkin parempi kohdata menneisyys nyt kuin kartella sitä loputtomiin. Jos tarkastelee tavaroitaan rehellisesti, näkee itsensä selvästi. Tavaramme ovat peili.

5. Se opettaa luottamaan tulevaan

Arkielämäsi ei kärsi tavaroiden poistamisesta lainkaan, päinvastoin.

Kondo neuvoo varautumaan siihen, että kadut ainakin kolmesti karsimisprosessin aikana. Maailma ei kuitenkaan kaadu siihen. Tavaran puuttumisen voi korvata toiminnalla.

Koska kaikki ei enää huku tavaran sekaan, huomaat nopeasti, mitä puuttuu. Tämän jälkeen voit selvittää, mistä saat tarvitsemasi ja toimia. Aikaa ei mene turhaan etsimiseen ja saatat vaikka oppia jotain uutta.

6. Se opettaa näkemään kotisi uusin silmin

Kondo opettaa meidät arvostamaan tilaa, jossa asumme. Hän kehottaa meitä tervehtimään asuntoamme aina, kun palaamme kotiin. Se on hänen mielestään nopein tapa oppia näkemään kotinsa tarkasti. Voisin lisätä, että se myös auttaa kotiutumaan paikkaan, josta on vieraantunut. Kun opetat itsesi ilahtumaan kotiinsaapumisesta, siitä tulee tärkeä hetki päivässäsi. Tervehdys erottaa ulkomaailman ja kodin. Jälkimmäiseen on aina mukava palata.

7. Se laittaa hyvän kiertämään

Päästä tavarasi menemään kiitosten kanssa ja niistä vapautunut energia palaa käyttöösi tavalla tai toisella. Joku on saanut uuden työpaikan, toinen on löytänyt elämäänsä lisää ystäviä. Ikinä ei tiedä, mitä tapahtuu, ennen kuin kokeilee!

8. Se kaunistaa ja hoikistaa

Moni laihtuu kun alkaa järjestellä kotiaan. Muita mahdollisia oireita: lyhyt ripuli, finnit.

Huoneilma puhdistuu, mikä näkyy puhtaampana ihona. Raivaaminen saa liikkumaan, mikä parantaa kuntoa. Mieli voi paremmin siistissä ympäristössä. Meistä tulee kauniimpia, terveempiä ja hoikempia.

9. Se opettaa nauttimaan arjen kauneudesta

Kun ympärilläsi on enää tavaroita, jotka tuottavat sinulle iloa, kotisi tuntuu erilaiselta. Kun jokaisen kaapin sisältö on järjestetty kauniisti, tila tuntuu erilaiselta, vaikka kaappien ovet olisivat kiinni. Eikö ole luonnotonta omistaa tavaraa, joka ei tuota iloa?

10. Se opettaa kuuntelemaan itseämme

Kun kysymme itseltämme ennen päätöstä, miltä tämä minusta TUNTUU, kiinnitämme väistämättä huomiota omaan kehoomme ja sen reaktioihin. Monesti länsimainen ihminen elää liiaksi oman päänsä sisällä ja unohtaa kehonsa. KonMari ohjaa meitä muistamaan, että olemme kokonaisuus.

11. Se opettaa olemaan välittämättä muiden mielipiteistä

Jos se on sinusta ihana, pidä se. Piste.
  

12. Se vapauttaa meidät ikuisesta järjestämisestä

  
Kun olet käyttänyt elämästäsi puoli vuotta ja laittanut jokaisen nurkan kodissasi kuntoon, järjestystä tarvitsee enää vain ylläpitää. Se on huomattavasti helpompaa kahdesta syystä: Tavaraa on nyt sopivasti säilytystilaan nähden ja jokaisella tavaralla on oma paikka. Tavaroiden palauttaminen paikoilleen on niin helppoa, että teet sen ilolla!
  

Kaikki se aika, mikä ennen meni tavaran etsimiseen, vapautuu nyt muuhun käyttöön. Ja koska nyt tiedät, mitä elämältäsi haluat, olet vapaa tavoittelemaan sitä. Onnea matkaan!