Muistoesineet

Rakkaat, ärsyttävät, vaikeat muistoesineet. Kuolleen omaisen tavarat, entisen lemmikin tavarat, matkamuistot, lahjat... Valokuvat rajasin tämän kategorian ulkopuolelle. Ne saavat olla albumeissaan.

Kun pääsin tähän kategoriaan, tein päätöksen, että jos tavaralla on käyttöarvoa, se tulee käyttöön. Vain muistelemisen vuoksi säilytettävien tavaroiden pitää mahtua mummolta saatuun pieneen puiseen rasiaan. Kaiverruksineen se tuo minulle aina mieleen lapsuuteni mummolan. Jo siihen tarttuminen saa nostalgiseksi.

Minusta ajatus, että rasia olisi täynnä ihania muistoja, oli niin iloa tuottava, että päätin toteuttaa sen. Nyt rasia on puolillaan muistoja tapahtumista, joita en halua unohtaa. Liput leffaan, kun mentiin koko kaveriporukalla. Ensitreffien leffaliput. Ranneke ensimmäisiltä festareilta, joilla kävin. Osa tavaroista on sellaisia, että muille ne olisivat roskia: Teepussin kääre. Naru, jossa on solmu. Valkoinen kivi. Mutta minulle ne ovat merkityksellisiä.

Nyt tiedän, etteivät nämä tavarat mene hukkaan. Ne ovat aina tässä rasiassa, jota kukaan muu ei käytä.

Silloin tällöin avaan rasian, nostan jokaisen muiston käteeni ja vietän aikaa sen kanssa. Jos muisto on hapantunut ja mennyt pilalle, laitan sen pois. Rasiaani kelpaavat vain muistot, jotka luovat lämpimän tunteen rintaan. Myös ne kipeät.

Kauhutarina: Rohmuja keittiössä

Vihdoin koitti vapaa viikonloppu ja ajattelin uppoutua johonkin ihan muuhun kuin töihin: leipomiseen. Vilkaisu jauhokaappiin ja pakastimeen: päätin tehdä lasten lempparia, kesäkurpitsaleipää. Taikinaa vaivatessa ensimmäinen jauhopussi loppui kesken. Sämpyläjauhoja oli toinenkin pussi, mutta ajattelin käyttää pois ikuisuuden odottaneen vehnäjauhopussin loput. VIRHE!

  

Jauholla on jalat. Ja kavereita.

Onneksi huomasin virheeni nopeasti. Pilaantunutta jauhoa ei ehtinyt taikinaan asti. Kiikutin otukset äkkiä pihalle. Nopea siivous, leivät uuniin ja sitten googlettelemaan toimintaohjeita. Rohmukuoriainen paljastui otuksen nimeksi. Iskevät pitkään säilöttyihin jauhoihin mielellään. Loppu päivä meni keittiötä siivotessa. Tuntui, että jauhoja oli aivan joka paikassa! Leikkuulaudat olivat leivänmuruissa. Niiden alapuoliset laatikot olivat leivänmuruissa. Laatikoiden takana ja alla oli leivänmuruja. Ja vaikka olin siivonnut keväällä keittiön kaapit, pusseista oli ropissut kaikkea rohmuille kelpaavaa sinne tänne.

  

  

Onneksi rohmuja ei lopulta löytynyt kuin siitä yhdestä jauhopussista. Sen siitä saa, kun päättää alkaa muuttamaan elintapojaan terveellisemmiksi: Kakkuja ja keksejä ei enää tullut leivottua, joten rohmuille koitti hyvät apajat. Muitakin leivontatarvikkeita oli mennyt vanhaksi. Hävitin ne.

Minun on pitänyt jo aiemmin vaihtaa kuiva-aineet säilytysastioihin vähentääkseni visuaalista melua ja jotta kaapista olisi helpompi löytää etsimänsä. Silloin opiskelijana varallisuus vaan ei riittänyt. Nyt päätin, että on pakko. Rohmukuoriainen tykkää vaellella ja elää vuosia. En halua niiden enää löytävän jauhojani.

Käytyäni saunassa pesemässä pois tunteen, että ötököitä on vielä jossain, istahdin putipuhtaaseen keittiööni ja laitoin googlen laulamaan. Harkitsin hetken lasisia purkkeja, mutta totesin, että täysinäisen lasisen jauhopurkin nostaminen olisi työturvallisuuden kannalta katastrofi.

  

 

Orthexin gastromaxit sopivat silmään, mutta kun lopulta löysin tiedot niiden mitoista (miksei näitä voi ilmoittaa heti!), ne paljastuivat vain 12,5 cm pitkiksi. Kaapin syvyydestä jäisi paljon hyödyntämättä, enkä halua laittaa purkkeja kahteen riviin: Mitä ei näe, sitä ei muista käyttää.

  

  

Taas kerran paras hinta ja muoto löytyi lopulta Ikeasta. Onneksi kaverin kanssa oli jo sovittu reissusta Ikeaan. Ostoslista vain piteni.

  

  

Tätä Ikean 365+ -sarjaa meillä on jo ennestään. Valkosipulipuristin on osoittautunut käytössä nerokkaaksi ja helpoksi puhdistaa. Saman sarjan säilytyspurkit sopivat mittojensa perusteella tuohon kuin nenä päähän. Kun ottaa 6 per hylly, purkit mahtuu ottamaankin. Ja näistä näkee heti yhdellä vilkaisulla, onko joku muuttanut asumaan sisältöön.

Parin viikon päästä käännetään pakettiauton nokka kohti Ikeaa. Sitten selviää, näyttävätkö minun kuiva-ainekaappini vielä joskus yhtä siisteiltä, kuin näissä mainoskuvissa. :)

Iloa tuottavia vaatteita etsimässä

Meillä mies ei käytä juuri muita vaateyhdistelmiä kuin t-paita, huppari ja farkut. Kalaan tai lenkille mennessä farkut voivat vaihtua muihin housuihin, mutta t-paita pysyy. Paidat siis joutuvat koville. Ja ihan mikä tahansa paita ei kelpaa. Sen pitää olla musta. Siinä ei saa olla häiritseviä logoja tai muita merkkejä. Ja paidan pitää olla riittävän pitkä - miehellä on pitkä selkä.

Miehen vaatekaappi on pitkään huutanut täytettä. T-paitojen kainaloissa on nyrkinmentävät reiät, boksereissa on enemmän paikkaa kuin alkuperäistä ja pitkähihaisista viimeinen lensi lumppukeräykseen jo keväällä.

Töiden alkamisen myötä on vihdoin varaa tehdä hankintoja, mutta kuten tunnettua, köyhällä ei ole varaa halpaan. Siksi kolusin netin perusteellisesti metsästäessäni miehelle paitoja, joissa:

• Ei olisi näkyviä logoja tai muita merkkejä.
• Ei olisi elastaania.
• Laatuun olisi panostettu sen verran, että vaatteen voi luottaa kestävän vuosia.
• Helma yltäisi housuihin asti.

  

Lopulta törmäsin ruotsalaiseen merkkiin Asket. Firma toimii hyvin avoimin kortein. Sivuilta selviää nopeasti, missä tehtaassa vaatteet valmistetaan (Portugalissa), missä olosuhteissa, paljonko ompelijat saavat palkkaa, mistä kankaan materiaalit ovat peräisin, mistä tuotteen hinta koostuu jne. Firman idea on tuottaa laadukkaita vaatteita läpinäkyvästi. Laatuun panostaminen näkyy mm. siinä, ettei mallistoa vaihdeta jatkuvasti, vaan tuotteita tulee valikoimiin lisää sitä mukaa, kun ne on ehditty huolella miettiä. Asket aloitti miesten t-paidoilla, mutta on sittemmin laajentanut valikoimaansa myös pitkähihaiseen, pikeepaitaan ja kauluspaitaan.
  

  

T-paidan puuvilla on kammattua, joten päinvastoin kuin halpispaidat, kankaan pinta ei nukkaannu käytössä. Kangas on kauppojen hyllyjä tukkivia lumppu-paitoja paksumpaa ja valmiiksi kutistettua, joten koon kanssa ei tule pesun jälkeen yllätyksiä. Mutta mikä tekee Asketista erilaisen kuin muut, on paitojen kokojärjestelmä. Normaalin S, M, L-mitoituksen lisäksi jokaisessa koossa voi valita paidan pituuden: Lyhyt, normaali ja pitkä! Vihdoin sopiva koko miehen pitkälle selälle!

Kun hintakin oli kukkarolle sopiva 30€/kpl, tilasin paitoja heti viikoksi. Olen kyllästynyt vitosen paitoihin, jotka menevät pilalle ensimmäisessä pesussa. Jos paidat kestävät 3 vuotta jokapäiväisessä käytössä, ne ovat kyllä hintansa arvoiset. Ja jos Asket pitää lupauksensa olla vaihtamatta tuotevalikoimaansa, paitoja saa uusia, kun nyt tilatuista aika jättää.

Kuukauden käyttötestin jälkeen paidat ovat osoittautuneet toimiviksi. Miehen hiki ei näistä irronnut pesuohjeen 30:ssä, joten olen pessyt nämä 60:ssä. Ensimmäisellä pesulla 60:ssä kutistuivat pituutta hieman, mutta eivät niin paljon, että mies olisi jotain huomannut. Paitojen materiaali on melko paksua puuvillaa, joten kesäksi pitää varmaan etsiä jotain ohuempaa, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen ostokseeni!

Mitä KonMari opetti minulle järjestyksestä

Tavaroita ei voi laittaa paikoilleen, jos niille ei ole paikkaa, minne ne laittaa.

On parempi siivota jatkuvasti vähän kuin kerralla itsensä näännyksiin.

Minulla on erilainen siisteyskäsitys kuin perheelläni.

KonMari pakotti käymään koko asunnon läpi ja järjestämään kaikelle paikan. Tämä on helpottanut arkea suunnattomasti. Sen sijaan, että siirtelisi ajelehtivia tavaroita ympäriinsä, kohdalle osuessaan ne voi heittää paikoilleen.

Projekti myös paljasti sen, miten erilainen siisteyskäsitys minulla ja puolisollani on. Hän kestää sotkua huomattavasti pidempään kuin minä. Siinä vaiheessa, kun hän alkaa siivoamaan, olen kärsinyt pölyallergian oireista jo useamman päivän, ellen viikon. Hän imuroi, kun muistaa. Minä pidän siivouspäivän kerran viikossa, jotta pölyn määrä ei ehtisi ylittää kriittistä rajaa. Hän pesee pyykkiä, kun huomaa alkkareiden olevan loppu. Minä pesen pyykkiä koneellisen päivässä, koska tiedän sen olevan se tahti, jolla pyykkiä ei rupea kertymään ja minulla on sitten varmasti vaatetta, kun pitää lähteä töihin.

Siivous on puolisolleni jotain epämiellyttävää pakkopullaa, jossa hiki lentää ja hermot menee. Olen yrittänyt selittää hänelle vähän kerrallaan -siivouksen hyötyjä, mutta hän ei ole kokenut suurta valaistumista asian suhteen.

Minun käsitykseni siististä asunnosta on tilanne, jota kutsun perustilaksi. Tavarat ovat paikoillaan, lattialla ei ole villakoiria, eteisen läpi mahtuu kulkemaan, likaiset astiat ovat pesukoneessa.

Puolisoni käsitys siististä asunnosta on, että ei tarvitse kompastua mihinkään, kun kulkee tietokoneelta jääkaapille. Jos hän kompastuu johonkin, hän nostaa sen lähimmälle tasaiselle pinnalle ja jatkaa eteenpäin. Vasta, kun puhtaat astiat loppuvat keittiöstä, hän täyttää astianpesukoneen. Yleensä niin täyteen, että astiat eivät tule puhtaaksi. Eli minä menen perässä, otan tavaraa pesukoneesta pois ja pistän koneen pesemään uudelleen.

Puolisollani on myös puolityhjän purkin kammo, joka ilmeisesti kulkee geeneissä. Hänen isänsä on omannut tämän kammon koko ikänsä, eikä ole näyttänyt paranemisen merkkejä. Eli jos jossain purkissa, on se sitten hammastahna, hillopurkki tai shampoo, on jäljellä enää vähän, sitä ei voi enää käyttää. Tästä seuraa se, että meillä ajelehtii hetken päästä jääkaapissa avattuja voirasioita ja vessassa puolityhjiä shampoo-pulloja.

Koska tämä on selvästi ominaisuus, jota ei voi muuttaa, olen opetellut kiertämään sen. Eli nostan aina tyhjimmän voipaketin etummaiseksi, jotta siihen tartuttaisiin ensin. Kaavin loput voit uuteen pakettiin, kun ne sinne mahtuvat ja heitän vanhan rasian pois. Saman teen ketsupille, sinapille, shampoolle ja muille, joissa vanhan ja uuden yhdistäminen onnistuu. Leivät pistän tarjolle leipäkoriin ruuan ajaksi, jolloin ei ole niin ilmiselvää, että kyseessä ovat paketin viimeiset. Pyrin parhaani mukaan käyttämään itse loppuun ne, joissa yhdistäminen ei onnistu (kuten hammastahna).

Meille ei myöskään voi ostaa paljon varastoon, koska sitten meillä on hetken päästä tilanne, että meillä viisi avattua pakettia. Jos jotain ostaa varastoon, se pitää säilyttää poissa silmistä. Silloin vanhat tulee varmemmin käytettyä loppuun.

KonMari on pakottanut puhumaan siitä, mikä on kenenkin käsitys siisteydestä ja miten kotityöt jaetaan. Projekti on myös tuonut näkyväksi kummankin omituisuuksia ja pakottanut etsimään keinoja tulla niiden kanssa toimeen.

Olen myös havahtunut näkemään sen, miten paljon meiltä saa jatkuvasti kantaa roskaa ulos: pulloja pullonpalautukseen, vaatteita lumppukeräykseen, paperia paperinkeräykseen, muovipakkauksia muovinkeräykseen, metallia metallinkeräykseen... Jos tuo kaikki jää ajelehtimaan ilman paikkaa, eteinen on kohta kuin varasto. Kaikelle pitää siis olla selkeä keräysastia ja heti kun se on täysi, se pitää viedä joko roskakatokseen tai auton takakonttiin. Silloin liikenne ei pysähdy, eikä talo ala täyttymään.

Säilytys: Kylpyhuone

Kylppäri sai kauan kaivatun peilikaapin lopulta pullakahvien hinnalla. Kaapissa ei ollut muuta vikaa kuin irroitetut sähköosat ja puuttuva valokansi. Rautakaupasta sai valokannen kympillä, valaisin oli asunnossa ennestään. "Uusi" peilikaappi asennettiin valaisimen alle ylösalaisin, valokansi paikoilleen ja voilá. Lopputulos näyttää tältä:
  

Kylpyhuone siistiytyi kerralla, kun tasoilla ajelehtivat roinat sai peiliovien taakse. Pölyt saa pyyhittyä helpommin ja parranajovälineet ja muut lapsilta kielletyt saa nyt pois lasten ulottuvilta.

Alempi valaisinkotelo on koristeena, siellä ei lamppua ole. Ehkä jossain välissä saan hankittua sinne kosteussuojatun led-valolistan paristoilla, niin saa kylppäriin lisävaloa.

Tavarat, joihin lastenkin tarvitsee yltää, ovat Ikean Helmer-lipastossa. Tämä hankittiin jo edelliseen asuntoon, kun raivostuin lopullisesti lankakorirullakkoon, josta aina kaikki putoili lankojen väleistä, joka keräsi pölyä ja jossa kaikki tahmaantui vesiroiskeista. Liimasin liitutaulutarraa etiketeiksi ja kirjoitin jokaiseen laatikkoon niiden sisällön. Yksi laatikko minulle, yksi puolisolle, yksi sähköllä toimiville (hiustenkuivaajat yms.), yksi lapsille, yksi meikkipusseille, yksi kosteusvoiteille. Löytyy!
 

 
Puoliso halusi hammasharjat muualle kuin mukiin (koska jostain syystä mukin pohjalle ilmestyy aina hiekkaa...) ja lasten ulottuville. Hän ihastui tähän Bilteman hammasharjatelineeseen. Kun jokaiseen hammasharjaan vielä merkittiin sähköteipin avulla omistaja, hammaspesutappelut ovat vähentyneet huomattavasti.
  

  

Siivouskaapista ylijäänyt kori otti itselleen roolin vessapaperin säilytyskorina. Laitoin sen aluksi vain testiksi, koska pelkäsin rullien kastuvan, vaikka kori jakkaran päälle tulikin. Huoli oli turha ja kori on osoittautunut käytännölliseksi. Se nielee hyvin 1,5 vessapaperipakettia, joten se ei ehdi tyhjäksi, ennen kuin sen taas täyttää.
 

 
Tämän perheen vessassa lehtikori on välttämättömyys. Lapsiperheessä vessa on ainut paikka, jossa lehden ehtii lukea ja pottaharjoittelu sujuu paremmin, kun on kuvia katseltavana. Seinälle ripustettava tilansäästäjä löytyi kirpputorilta eurolla.
 

 
Vessan siivoamista helpotti riittävän säilytystilan lisäksi myös se, että vessaan hankittiin räteille paikka, jonne ne voi laittaa kuivumaan. Nyt kun vessan siivoaa, rätit voi tökätä pesukoneen yläpuolella roikkuviin liinapidikkeisiin odottamaan. Kun pesee siivousvälineet seuraavan kerran, pudottaa rätit koneeseen. Ei enää vessassa ajelehtivia rättejä, joihin kukaan ei halua koskea ja jotka ovat aina tiellä.

Vessaan tuli myös lisättyä naulakoita. Nyt jokainen yltää ottamaan käsipyyhkeen, jokaisen kylpypyyhkeelle on paikka ja kylpytakitkin saa naulaan.

KonMarin oppien vastaisesti meillä säilytetään pesuaineet suihkussa, koska muuten saisin jatkuvasti juosta vessassa näyttämässä, missä ne ovat. Mutta kun tarjolla on yksi saippua ja yksi shampoo, purkit tyhjenevät sitä tahtia, etteivät ne ehdi limoittua.

Futoni: Jälkiviisautta

  

Futonilla on yhä ihana nukkua. Valitettavasti meillä ei ole vieläkään sängynrunkoa, joten patjat joutuu joka päivä nostamaan kuivumaan, mikä tarkoittaa sitä, että sänky puretaan aamulla ja kasataan illalla. Tällaisessa käytössä olisi ollut parempi hankkia 3-4 kpl 5cm paksuisia patjoja, sillä mitä paksumpi patja on, sitä hitaammin se kuivuu ja sitä raskaampi sitä on siirrellä. Jos patjat jäävät kiireessä petivaatteiden alle hautumaan, ne rupeavat haisemaan. Silloin joutuu kantamaan koko patjan saunaan kuivumaan päiväksi.

  

  

Patjoihin olisi kannattanut heti hankkia/tehdä myös pestävät päälliset. Vaikka niitä on yritetty varoa, tahroja on tullut. Päällisiin voisi myös ommella kiinni kahvat helpottamaan 9cm paksujen patjojen siirtelyä.

  

Haaveilen yhä akanatyynyistä ja muovittomista peitoista. Ne odottavat hankintalistan häntäpäässä vakitöitä ja vakaampaa elämäntilannetta. Hiljaa hyvä tulee. Unenlaadun kannalta vaihto joustinpatjasta futoniin oli kyllä elämäni parhaita päätöksiä, vaikka sänky työläs onkin.

Siivouksen kymmenen käskyä

Suvun naisten keskuudessa kulkee yhä suusta suuhun joskus lehtiartikkelista luetut "kotiäidin kymmenen käskyä". Suurin osa käskyistä on unohtunut, mutta nämä jäivät:

Jos se on lattialla, nosta se ylös.
Jos se on paikoillaan, pyyhi siitä pölyt.
Jos se liikkuu, ruoki se.

Lisäksi suvussamme tunnetaan tasaisen pinnan laki: Jos on olemassa tasainen pinta, se täyttyy.

Olen todennut nämä opit hyvin toimiviksi, mutta vasta Kondon neuvot auttoivat minua toteuttamaan niitä haluamallani tavalla. Perinteiden ja uuden yhdistelmästä syntyivät nämä kymmenen käskyä:

1. Älä säilytä mitään lattialla.

  

Kaikki, mikä on lattialla, on potentiaalinen kompastumisen aiheuttaja. Lattialla pyörivät tavarat myös likaantuvat, menevät helposti rikki tai hukkuvat ja estävät imuroinnin. Kun lattiat ovat tyhjät, voi pimeässäkin kulkea turvallisesti. Ja jos sattuu niin, että syttyy tulipalo tai talosta pitää rynnätä äkkiä ulos, kun lapsi on loukannut itsensä pihalla, ei tarvitse eteisessä kompastella lattiaa täyttäviin kenkiin.

Koska tasaisen pinnan laki koskee myös lattioita, ne pyrkivät jatkuvasti täyttymään. Siksi: Jos se on lattialla, nosta se ylös. Myös huonekalujen kohdalla kannattaa miettiä, onko niiden pakko viedä lattiatilaa. Lipaston voi siirtää vaatekaapin sisään, tuolit voi vaihtaa taittotuoleiksi ja nostaa seinäkoukkuun kun niitä ei tarvita, sängyn voi vaihtaa futoniksi ja rullata sen sivuun päivän ajaksi.

"Jos se on paikoillaan, pyyhi siitä pölyt", sisältää useamman opin:

  

2. Vie tavarat paikoilleen.

  

Ei sen paikan viereen tai lähelle, vaan paikoilleen, sillä matkalla olevat tavarat eivät ikinä päädy perille. Lopulta vaatekaapin viereisessä tuolissa on enemmän vaatteita kuin vaatekaapissa, ne ovat kaikki rytyssä, eikä siitä kasasta löydä mitään. Ja kirjahyllyn vieressä on epämääräinen kasa, jota siirtää aina, kun imuroi ja lopulta siihen kertyy tavaraa, joka oli matkalla eteiseen, vaatekaappiin, varastoon, lastenhuoneeseen...

  

3. Jokaisella tavaralla on oltava paikka.

  

Tavaraa ei voi viedä paikoilleen, jos sillä ei sellaista ole. Kondokin huomauttaa kirjassaan, että kodittomilla tavaroilla on tapana täyttää tasot ja ne mokomat vielä hankkivat kavereitakin!

Tämä oppi on hyvä muistaa myös kauppareissulla: Jos se ei mahdu minnekään, sitä on turha hankkia. Kauneinkin esine muuttuu rumaksi, jos se tukehtuu tavaravuoren alle.

  

4. Älä hanki tavaraa, josta et halua pyyhkiä pölyjä.

  

Jos tavara on esillä, se pölyyntyy. Jos ei halua käyttää isoa osaa hereilläoloajastaan pölyjen pyyhkimiseen kristallikissa-kokoelmistaan, tavaroille pitää joko hankkia pölyltä suojaava vitriini tai sitten jättää kokoelma hankkimatta. Pölyjen pyyhkimisen saa pidettyä minimissään, kun esillä pitää vain ne tavarat, joita käytetään niin usein, etteivät ne ehdi pölyyntyä.

Tavarat myös likaantuvat, hajoavat, haurastuvat, ruostuvat... Kun hankit tavaran, hankit itsellesi myös lisää tekemistä.

    

5. Kohtele omaisuuttasi kunnioittavasti.

  

Kunnioitus ymmärretään usein väärin ja sotketaan tavaroidensa rakastamiseen. On kuitenkin suuri ero sillä, myttääkö tavaran kaappiin vai viikkaako sen sinne. Jotkut tekokuidut eivät koskaan oikene, kun ne kerran ryppyyntyvät ja luonnonkuidutkin saavat helposti kestoryppyjä itseensä, jos kangasta ei oio pesun jälkeen. Jos olet nähnyt paljon vaivaa hankkiessasi rahat tavaraan, etsiessäsi juuri hyvän ja etsiessäsi sille paikan kodistasi, eikö tuo kaikki vaiva ja aika mene hukkaan, jos hajotat tavaran säilyttämällä sitä väärin?

Kunnioitusta voi opettaa lapsilleen esimerkiksi sitä kautta, että jos saa lelun, se laitetaan leikin jälkeen paikoilleen. Jos saa oman huoneen, vastaa myös sen siivoamisesta. Jos harrastaa jotain, harrastusvälineiden huolto on lapsen vastuulla: Lapsi itse pakkaa ja purkaa treenikassin, vie pyykit pyykkiin, ilmoittaa puutteista. Tietty ikätason mukaan ja aluksi vanhempien opastamana.

"Jos se liikkuu, ruoki se", vaatii ennakkotoimenpiteitä:

    

6. Siivoa keittiö.

  

Ensimmäiseksi aamulla herätessäsi, viimeiseksi illalla ja aina, kun keittiössä on tehty jotain: Siivoa keittiö. Tämä on mummoni ohje, ja kuusilapsisen perheen vanhimpana tyttärenä ja neljän lapsen äitinä hän on koetellut ja todennut tämän ohjeen elintärkeäksi. Mitä pienempi keittö on, sitä tärkeämpi tämä sääntö.

Kun lapsilla on nälkä, ruokaa on oltava heti. Tämä ei onnistu, jos ensin pitää tiskata kattila ja sitten raivata hella esiin romujen alta. Koko perhe pääsee kerralla syömään silloin, kun puhtaita astioita on riittävästi. Lapsetkin on hyvä opettaa pienestä asti siihen, että jokainen siivoaa jälkensä keittiössä: Ruokapöydästä lähtiessä omat astiat viedään tiskikoneeseen tai tiskataan, niitä ei jätetä pöytään.

Tasaisen pinnan laki huolehtii siitä, että siivoamisesta emme pääse. Siksi:

  

7. Kaikki siivoavat.

  

Joku joskus väitti, etteivät taivaan linnut työtä tee, mutta linnutkin siivoavat. Pesä pitää pitää puhtaana, tai sen valtaavat syöpäläiset tai löyhkä houkuttelee petoja. Jopa afrikkalainen hyppypäästäinen siivoaa jatkuvasti kulkureittejään, ettei se vain kompastuisi mihinkään petoja paetessaan. Ja ihminen siivoaa kotiaan, jotta se pysyisi pölyttömänä, kulkureitit vapaina ja normaali elämä olisi mahdollista.

Koska kaikki asunnossa asuvat käyttävät sen tavaroita, myös siivoaminen kuuluu kaikille. Jokainen siivotkoon omat jälkensä, niin kukaan ei luhistu jatkuvan siivoustaakan alle. Tähän liittyen:

  

8. Tee siivouksesta mahdollisimman helppoa.

  

Koska siivouksesta ei pääse eroon, kannattaa muuttaa suhtautumistaan siihen. Siivoamisesta kannattaa tehdä niin vaivatonta ja helppoa kuin mahdollista: Panostaa kunnon välineisiin, siivota vähän mutta usein, jakaa vastuualueet ja siivousvuorot, laskea vaatimustasoaan. Lapsiperheessä tulee aina olemaan sotkuisempaa. Pölytöntä paikkaa ei ole eikä tule, eikä kannata kadehtia naapurin siistimpää asumusta.

Kun siivous on helppoa, koko perhe on helpompi houkutella siihen mukaan. Siivous vie silloin myös vähemmän aikaa, eikä katastrofialueita ehdi syntymään.

Itse pyrin järjestämään kotini niin, ettei hankalasti siivottavat paikat on minimoitu. Jääkaapin taus tulee aina olemaan hankalasti saavutettavissa, mutta sinne pääsemistä voi helpottaa pitämällä jääkaapin ympäristön mahdollisimman vapaana tavarasta. Silloin joulusiivouksen aikaan ei tarvitse ensin kantaa keittiöstä tavaraa pois tieltä, että jääkaapin mahtuu vetämään pois paikoiltaan. Tähän liittyy myös seuraava käsky:

  

9. Älä päästä kotiisi turhia tavaroita.

  

Kondo neuvoo säilyttämään vain iloa tuottavat tavarat ja sopiva tavaramäärä onkin helpon siivouksen avain. Arjessa joutuu kuitenkin harjoittamaan paljon turhan tavaran torjuntaa. Turhat tavarat vievät tilaa ja vaativat huoltoa siinä missä tarvittavatkin. Monesti ne jäävät ilman kumpaakin. Hanki siksi vain tavaroita, joita tarvitset juuri nyt. Vessapaperia ei ole järkevää ostaa yhtä huoneellista yhden hengen talouteen, eikä tiskiainetta tarvitse ostaa kolmea pullollista, jos vain yksi kerrallaan on käytössä.

Elämme nykyään niin suuressa tavararunsaudessa, että nurkkiin helposti kertyy kaikkea tauhkaa. Siitä kannattaa pyrkiä eroon mahdollisimman nopeasti, aina huomatessaan. Joten kun kohdalle osuu rikkinäinen muovilelu, vie se heti roskiin. Kun uusi sanomalehti tulee, vie vanha paperinkeräykseen. Parsi hajonneet vaatteet heti tai hävitä ne. Jos saat lahjaksi jotain turhaa, kiitä ja vie lahja kierrätykseen.

  

10. Muista myös levätä.

  

Elämässä on muutakin kuin siivous. Kun tavaramäärä on karsittu sopivaksi, sille kaikelle muulle jää enemmän aikaa. Aikaa voi järjestää myös jakamalla työt tietyille päiville: Perjantaina pyykit, lauantaina lakanat, sunnuntaina siivotaan. Eli perjantaina hoidetaan pyykkikorit tyhjiksi, lauantaina vaihdetaan lakanat ja pestään ne, sunnuntaina tehdään viikkosiivous. Ei kaikkea yhtenä päivänä. Maanantaina sitten vain maataan, kun päästään töistä.

Jos huomaa elämänsä olevan pelkkää siivoamista, kannattaa tarkistaa vaatimustasonsa. Aina ja kaikkialla ei tarvitse olla tahratonta. Ja jos huomaa, ettei enää osaa olla kotona siivoamatta, kannattaa miettiä, mitä muuta elämässään haluaa tehdä. Siivoamalla muidenkin sotkut opettaa tahtomattaan passiivisuutta. Kun jättää tekemättä, saattaa huomata, että muutkin kyllä tekevät.

Täältä löydät nämä siivouksen kymmenen käskyä tulostettavassa muodossa.

Säilytys: Keittiö

Keittiön säilytys muotoutui itse asiassa jo karsimisen aikana niin, ettei sitä ole tarvinnut muuttaa. Keittiö ei ole missään nimessä valmis - kaukana siitä - mutta haluan jakaa joitakin toimiviksi osoittautuneita säilytysjuttuja.

  

  

Teekaappi: Teen juominen lisääntyi huomattavasti, kun kaikki tarvikkeet keräsi samaan paikkaan helposti saataville. Oven hyödyntäminen säilytyksessä ei vaatinut kuin kolme taulukoukkua. Enää teesihdit eivät jää käytön jälkeen pyörimään pitkin tasoja.

  

  

Piirtäminen ja maalaaminen onnistuu nyt helposti, kun kuivat tussit hävitettiin ja tarvikkeet kerättiin samaan paikkaan, liukuovien taakse. Suojaliina, värikynät, tussit, sakset, teroitin, vahaliidut, liima, viivotin, harpit, maalit, vesivärit, pensselit, vesipurkit ja jopa kananmunakupit (pääsiäismunien maalaukseen) ovat kaikki täällä. Jopa 5v. osaa itse siivota tavarat paikoilleen askartelun jälkeen.

  

  

Tiskikoneen tyhjennys onnistuu nykyään muiltakin, kun laitoin jokaisen hyllyn reunaan pätkän valkoista sähköteippiä ja kirjoitin siihen, mitä hyllyllä säilytetään. Teemukien käyttö kahvin juomiseen loppui sekin ja puoliso on alkanut tekemään ruokaa useammin, kun löytää raaka-aineet helpommin.

  

  

Kännyköiden latausasema (Ikean Pluggis-sarjaa, kirppislöytö) keittiön pöydän päässä on tuonut yörauhan. Kännyköiden laturit säilytetään aina tässä. Kello kahdeksan illalla kännykät tuodaan tähän lataukseen yön ajaksi. Aamulla kaikilla on akku täysi ja yöllä ei tule selattua nettiä.

  

  

Iloa tuottaa myös toimiva tiskikaappi. Tiskirätti, karhunkieli ja harjat kuivuvat tiskikaapissa piilossa katseilta ja roiskeilta. Meillä tiskataan käsin niin vähän, että riittää, kun kaapissa on tilaa laittaa paistinpannu tai kasari kuivumaan silloin tällöin. Termospulloja on nyt muistettu käyttää, eikä teepulloon ole päätynyt kahvia, kun molemmat termokset löytyvät heti. Sähkölaitteitakin on tullut käytettyä enemmän ja lapset ovat oppineet, minne juomapullot palautetaan käytön jälkeen.

Saa nähdä, tuleeko keittiö valmiiksi tässä asunnossa. Kierrätysastioita tarvitaan roskiskaappiin lisää ja ruokaryhmä pitää vaihtaa ruokarauhan ja mielenterveyden vuoksi. Hankintalistalla on yhä muutakin isompaa ja pientä.

Lelujen karsinta ja miten se tehtiin

Brittilapsi leikkii keskimäärin noin 12 lelulla päivittäin. Kuitenkin keskimäärin briteissä käytetään lasta kohden lelujen ostamiseen £508 (605,40€) vuodessa ja lapsella on 238 lelua. Yhdysvaltalaislapsi saa keskimäärin 70 uutta lelua vuodessa. Suomea koskevia lukuja en saanut käsiini, mutta tuskin täällä kovin kaukana perässä tullaan. Kuitenkin lapsi leikkii sitä vähemmän, mitä enemmän hänellä on leluja.

Tämä on huomattu täälläkin. Kun ei ole tilaa leikkiä tai ei osaa päättää, millä leikitään, lopulta menee tappeluksi.

Lähtötilanne oli, että lelulaatikon kansi ei mennyt kiinni ja lelut ajelehtivat pitkin lattioita. Leluja oli hankala ottaa mukaan leikkeihin ja vielä hankalampi niitä oli laittaa takaisin.

Lapsen 5-vuotissynttärit pidettiin mummolassa. Ennen lähtöä pyysin häntä pakkaamaan mukaansa kaikki kivat lelut. Kävin useaan kertaan kysymässä, vieläkö lelulaatikossa on kivoja leluja. Kun lopulta vastaus oli "ei", laatikko oli vielä puolillaan. Kun kukaan ei nähnyt, pakkasin ne ja vein äkkiä lahjoituksiin. Yhtäkään ei ole kyselty takaisin. Lapsi valitsi itselleen 15 lelua. Nyt jokaisella leikitään ja enemmän kuin ennen.

En kysynyt leluista keneltäkään muulta. Lapsi itse tietää parhaiten, mitkä ovat ne hänestä kivat jutut.

Lelujen määrää ja niihin kyllästymistä on pyritty vähentämään myös muilla konsteilla:

  

Kolmen lapsen ulkolelut.

• Leluille on selkeät säilytyspaikat: Ulkolelut säilytetään ulkona, sisälelut sisällä. Sisäleluja ei viedä ulos eikä ulkoleluja tuoda sisään.
• Lelujen pitää mahtua lelulaatikkoon. Jos eivät mahdu, leluja karsitaan.
• Pitkille automatkoille otetaan mukaan lelukori. Mukaan otettavien lelujen, kirjojen ja leffojen on mahduttava siihen.
• Kylpyleluille on säilytyspaikka kylppärissä. Kylpyleluilla leikitään vain, kun käydään saunassa, eikä niitä tuoda kylppäristä ulos.

Tein päätöksen, etten enää osta lapsille leluja, ellei lapsi itse ole mukana. Tämän päätöksen jälkeen todella moni lelu on jäänyt kauppaan, kun lapsi on todennut ehdotuksesta: "Äh, ihan tylsä."

Outoja havaintoja

"Onpas täällä siistiä!"- vieras tullessaan sisään.
 
"Miten meillä tulee nykyään näin vähän pyykkiä?" - puoliso katsottuaan pyykkikaappiin.
 
"Missä on... Eiku ei mitään." - lapset
 
"Onko kaikki kotityöt oikeasti tehty? Mitä mä nyt teen?" - minä

Säilytys: Lastenhuone

  

Tämän huoneen ongelma on ollut huonekalun puute, mutta ei enää! Paikallisessa FB-ryhmässä oli ilmoitus autoon mahtuvan pienestä kirjahyllystä. Kävin hakemassa sen äkkiä pois, ennen kuin joku muu ehtii. Kun kaappi oli paikoillaan, muut tavarat löysivät paikkansa. Kaappi nielaisi lattialla pyörineet legot, vaatekaapissa odottaneet pelit ja kirjahyllyä täyttäneet lasten satukirjat. Jos nyt iltasadut löytyisivät helpommin.

  

  

Sängyn alla säilyvät treenikassi, legot, jotka eivät kuulu johonkin rakennussarjaan ja lakanat. Tämä on ollut suht' toimiva systeemi ja toivottavasti toimii nyt paremmin, kun lattia on vihdoin saatu tyhjäksi ja laatikot mahtuu vetämään ongelmitta ulos.

  

  

Karsinnan jälkeen sisälelut (muut kuin legot) mahtuvat helposti tähän yhteen lelulaatikkoon. Kirjahyllyn löytymisen jälkeen sen kannen päällä ei enää istu yksi poliisilaitos, joten leluihin pääsee helpommin käsiksi.

Seuraava tavoite huoneessa on pitää lattia tyhjänä. Osana tätä tavoitetta toimivat kirpputorilta löytyneet naulakkoapinat, joihin lapset voivat nostaa puolipitoiset vaatteensa. Todennäköisesti lelujen ja vaatteiden kohdalla saadaan vielä pitkään harjoitella paikoilleen palauttamista käytön jälkeen, mutta nyt tuo harjoittelu sentään on mahdollista.

 

Säilytys: Eteinen

Huone kerrallaan kohti täydellisyyttä -projekti eteni tänään ulkovaatteiden myötä eteiseen. Ensimmäiseksi kiinnitettiin hattuhylly takaisin seinään paremmalle korkeudelle. Nyt takit eivät peitä alleen kenkiä ja molemmat näkee heti.

Seuraavaksi imuroin ja pesin koko huoneen. Betonipöly on tarttuvaa. Seinien pyyhkimisen jälkeen pesuvesi piti vaihtaa, niin mustaa se oli.

  

Takit pääsivät takaisin paikoilleen puhtaaseen huoneeseen, samoin kengät niiden alapuolelle. Oli kuin huone olisi saanut lisää korkeutta, kun hattuhylly muutti ylemmäs!

Kävin takit ja muut vaatteet läpi. Katsoin, tarvitsiko joku pesua tai huoltoa. Imuroin vetolaatikot ja ihmettelin taas, miten niihin kertyykin niin paljon hiekkaa. Kuramatto sai puistelun ja lähti pesulle.

Eteisen vetolaatikot ovat pysyneet hyvin järjestyksessä, koska jokaisessa on vain yhtä tavaraa:

Päähineet (lippikset, pipot, päähuivit)
Hanskat (lapaset, sormikkaat, kurahanskat)
Villasukat (myös säärystimet)
Miehen ulkohousut
Minun ulkohousuni
Lasten ulkovaatteet
Laukut (reput, kassit, ostoskassit)

Kun tavarat olivat omistajansa mukaan, ne päätyivät aina väärään laatikkoon ja sitten kaikki oli hukassa. Poikkeus "vain yhtä per laatikko" -sääntöön on ulos-sisään-laatikko. Siinä säilytetään kaikki, joita joskus käytetään ulkona, mutta ne tuodaan sitten heti takaisin: Lukkosula, sateenvarjot, taskulamput ja muut pienet tarvikkeet. Nämä on edelleen jaettu karkkirasioihin käyttökohteen mukaan: Auto, polkupyörä, kauppareissut.

Eteinen on nyt valmis. Sen kuntoon saamiseen tarvittiin:

• Karsiminen
• Hankinta: Kuivausteline patteriin
• Hankinta: Kenkäteline
• Karkkilaatikoita vetolaatikoiden sisään
• Hattuhylly ylemmäs
• Kunnon siivous
• Käytöksen muuttaminen: Kengät pois lattialta, ulos lähtemistä odottavat tavarat ylös hattuhyllylle, pois jaloista.

Asialistalle jäi enää koko lattian peittävä kuramatto. Sen aika on sitten, kun kiireellisemmät hankinnat on tehty.

Eteisemme on pieni. Leveyttä 155cm, pituutta ovelta ovelle 165cm. Reppujen ja laukkujen säilytys tuntui vievän hirveästi tilaa, kunnes opettelin viikkaamaan nekin. Ennen ne roikkuivat lasten naulakoissa, eikä väliovea meinannut saada kiinni. Nyt reput ja laukut vievät yhden syvän vetolaatikon.

Repun viikkaus

1. Tyhjennä reppu.
2. Käännä reppu nurinperin, eli sisäpuoli ulos. Työnnä repun hihnat repun sisään.
3. Kerää lattialta repusta putoilleet tavarat (aina niihin jää jotain!).
4. Taita reppu kahtia ja laita vetolaatikkoon pystyyn, taitos ylöspäin TAI
5. jos repussa on kovike, eikä sitä pysty taittamaan, sulje vetoketjua sen verran, että hihnat pysyvät repussa sisällä ja laita reppu kyljelleen vetolaatikkoon.

Käsilaukun viikkaus

1. Laita laukun hihnat laukun sisään.
2. Tarvittaessa taita laukku kahtia (en suosittele nahkaisille laukuille).
3. Pistä vetolaatikkoon pystyyn taite ylöspäin (tai jos et taittanut, suuaukko ylöspäin).

Kestokassien viikkaus

1. Laita kantokahvat kassin sisään.
2. Suorista ja litistä kassi, kuten se oli ostaessasi se.
3. Taita kassi leveyssuunnassa kolmeen.
4. Taita syntynyt suorakulmio puoliksi.
5. Laita vetolaatikkoon pystyyn, taite ylöspäin.

Oma KonMari-projektini: Säilytys

• Lue kirja ✔
• Tee muistiinpanot ✔
• Kuvittele lopputulos ✔
• Karsi ✔
• Järjestä
• Loksahduspiste
• Nauti

Nyt se on pakko laittaa kuntoon, säilytys nimittäin. Kun tavarat on hankala laittaa paikoilleen, niitä ei laiteta paikoilleen. Ne jätetään siihen, mihin ne sattuvat kädestä putoamaan. Lopputuloksena 49:n neliön asuntomme näyttää hyvin nopeasti varastolta. Asiaa eivät auta lastenhuoneen nurkkaan pyörimään jääneet tavarat, jotka yhä odottavat sitä, että jaksaisin ja ehtisin joko myydä tai lahjoittaa ne. Viimeinen niitti oli vaatekaapin tanko, joka päätti romahtaa alas taakkansa alla.

Kun lapset lähtivät leirille ja minulla alkoi loma, julistin: Nyt tuli loppu kaaokselle!

Tein pari periaatepäätöstä:

1. En tarvitse yhtäkään tavaraa enempää kuin 10 kappaletta.

2. Kaikki turha lähtee nyt kaapeista välittämättä siitä, mitä sille karsinnan jälkeen tapahtuu.

3. En enää hilloa tavaroita odottamassa myyntiä, vaan hävitän ne sitä mukaa, kun niitä irtoaa.

Nyt tähdätään huone kerrallaan täydellisyyteen. Sitten katsotaan, mitä tapahtuu.
  

Vaatekaappi

Aloitin vaatteista, kuten karsimisessakin. Otin kaikki vaatteeni esiin ja kävin ne uudestaan läpi. Pesua tarvitsevat pesuun, muut säilytyskoreista ulos. Kun pinosin vaatteet kategorioittain eteeni, tajusin ettei ongelma ollut määrä. Laitoin pois vain yhdet kulahtaneet housut, jotka olivat ensimmäisen kierroksen aikaan olleet pesussa. Ongelma olivat liian pienet muovikorit.

Eteisessä oli pino tyhjentyneitä koreja. Nappasin sieltä yhden ja testasin. Se imi kaikki pitkähihaiset vaivatta. Toinen samanlainen löytyi keittiön kaapista. Lyhyt vaihto-operaatio ja kori imaisi housut sisäänsä. Pieni järjestelyoperaatio, ja huomasin vaatteitteni asettuneen kaappiin nätisti. Eikä mitään ollut tarvinnut ostaa lisää!

Vaatekaapin toinen puoli ei kärsinyt vaatetangon kiinnityksen jälkeen muusta kuin siitä, että tangossa roikkuvien vaatteiden alle oli helppo työntää kaikki ajelehtiva. Liian helppo. Lopputuloksena tangossa roikkuvien helmat menivät ryttyyn ja kaapista oli todella vaikea ottaa mitään. Äkkiä kaikki ylimääräinen ulos ja jäljelle jääneiden järjestäminen selkeämmin.

Kaappiin oli tungettu kaikkea "tee tälle joskus jotain"-tavaraa: Korjattavia vaatteita, lumppuja, joista pitäisi tehdä rättejä, lasten liian isoja vaatteita, jotka odottavat käyttöä. Käsityöni olivat taas levahtaneet käsiin. Päätin, että enää en niitä kaappiini laita. Palautin kaappiin tasan yhden esineen: Kirpputorilta löytyneen, iloa tuottavan käsityökorini. Jatkossa keskeneräisten käsitöiden tulee mahtua sen alempaan lokeroon.

Ylempi lokero on saksia, nuppineuloja ja muita työvälineitä varten. Tarvikkeet, kuten langat, nepparit ja napit, eivät tähän kuulu, niille on oma lokerikkonsa. Korjattavat vaatteet ja muut "tee tälle jotain, kun ehdit"-tavarat pidän jatkossa esillä, niin ne eivät unohdu. Ei ole järkevää jättää vaatetta odottamaan yhden auenneen sauman korjausta niin pitkäksi aikaa, että lapsi kasvaa siitä ulos tai sen tilalle ehditään ostaa uusi.

Kertyneen tavaran joukosta erottui selkeästi myös kategoria "uimareissun tarvikkeet". Keräsin ne korihyllyn tyhjäksi jääneeseen koriin.

Lasten vaatteet ovat pysyneet suhteellisen hyvin järjestyksessä, kun jokaisen vaatteille on nyt selkeä paikka ja vaatteet on eroteltu yläosiin ja alaosiin. Nyt ei tarvinnut kuin viikata nätiksi teinin penkomat t-paidat.

Illan lopuksi tyhjensin eteisen hattuhyllyn ja irrotin sen seinältä. Uusien reikien poraaminen betoniseinään jäi odottamaan huomista.

Miksi tavarasta luopuminen on niin vaikeaa?

KonMari opettaa, että on vain kaksi syytä, miksi takerrumme tavaraan:

1. Pelkäämme tulevaa.
2. Emme uskalla päästää irti menneestä.

Yksi suuri prosessiin liittyvä oivallus oli, että pelkäsin tulevaisuuttani ja siksi keräsin varmuusvarastoja. Se ei kuitenkaan auttanut selittämään sitä, miksi hävitetyt paperit pyörivät yhä mielessäni. Lopulta minä sen ymmärsin:

Tunsin hävittäneeni papereiden mukana jotain tärkeää, koska ne olivat niin suuri osa identiteettiäni. Papereiden hävittämisen myötä pelkäsin unohtavani ison ja merkittävän osan elämääni, sairastumiseni.

Mutta miten voisin unohtaa? Kaikki ne yölliset päivystyskäynnit; ne hetket, kun yritin opetella kävelemään uudelleen ja jalka ei vain suostunut tekemään, mitä pyysin. Sairaalajaksot; ne hetket, kun makasin lattialla ja pelkäsin, etten enää pääse ylös. Ne yöt, kun pelkäsin, että kuolen kipuun. En minä unohda.

Pelkoni ei siis perustu järkeen. Se perustuu tunteeseen.

Kuljetin sairauskertomustani mukanani vuosia, jotta pysyin kärryillä siitä, mitä lääkkeitä olen syönyt. Että jos tulee takapakkia, mikä toimi edellisellä kerralla. Kuljetin papereita mukanani, että pystyin näkemään, miten pitkän matkan olen jo kulkenut. Kun tuntui, ettei edistymistä tapahdu, palasin sairaaalan papereihin ja totesin, etten sentään enää ole tuolla. Lopulta selasin papereita todistaakseni itselleni, että tästä minä selvisin.

On kulunut vuosia siitä, kun viimeksi tarvitsin lääkäriä. Kuntoutus on muuttunut omatoimiseksi itsestä huolehtimiseksi. En ole enää halunnut katsoa papereita. Liikaa kipua. Liikaa pelkoa. Niistä oli tullut taakka. Siksi hävitin ne epäröimättä, kun sain ne eteeni. Morkkis tuli myöhemmin.

Papereista luopuminen tekee kipeää, koska minun on vaikea päästää irti menneestä. Olen nyt parantunut ja terve. Minun on aika opetella uusi, terveen identiteetti ja päästää irti sairaan ja kuntoutuspotilaan identiteetistä. Hullua kyllä, se vaatii suruajan. Nyt on aika surra sitä, että minulle kävi niin kuin kävi ja itkeä helpotuksesta, että siitäkin selvittiin. Itku vapauttaa menneisyyden kahleista.

Minä en enää ole se ihminen. Kotini ei tarvitse olla elämästäni kertova museo. Muistan muutenkin. Ja jos joskus haluan nuo paperit taas luettavakseni, voin pyytää tietoni minua hoitaneilta tahoilta. Mitään korvaamatonta ei ole menetetty, koska muistot kannan mukanani. Se vahvuus, joka kantoi minut koettelemusten läpi, ei ole niissä papereissa, vaan minussa.

Siirrän tämän tiedon osaksi itseäni, ja jatkan matkaa. Kylläpä tuli kevyt olo!

Tarkemmin futonista

Meille siis tuli kaksi futonia, koossa 160 x 200, paksuus 9 cm. Täyte on puhdasta puuvillaa. Näiden päällä on puuvillainen petauspatja.

Patjaa mainostettiin nettikaupan sivuilla ohueksi, mutta siltä se ei luonnossa vaikuta. Ehkä yksikin futoni olisi riittänyt, mutta kaksi tuntuu sopivan ylelliseltä. Futonit myös painuvat ajan mittaan kasaan, joten voi olla, että jonkun ajan päästä yksi olisi tuntunut liian ohuelta. Kaksi ohuempaa futonia oli hyvä valinta. Näitä paksumpaa patjaa en saisi yksin pyöräytettyä sohvaksi. Yksi patja painaa rahtikirjan mukaan 20 kiloa.

Ensimmäisinä öinä jo kaduin sitä, etten ottanut tätä leveämpiä patjoja. Lasten änkiessä sänkyyn leveämpi on parempi. Siinä missä 160 cm leveä sänky tuntui huoneeseen nähden liian massiiviselta, 160 cm leveä futoni tuntuu pieneltä. Sohvaksi kasattuna se vastaa kapeaa kahden istuttavaa. Kun koko perhe kokoontuu katsomaan telkkaria, tunnelma on tiivis.

Toisaalta kaksi futonia on mahdollista tarvittaessa pedata vierekkäin, jos tulee tarve isolle perhepedille: Parisängyn peitto vain petariksi toiselle futonille, tyynyt ja peitot paikoilleen ja nukkumaan! Tätä ei kyllä vielä ole käytännössä tarvinnut testata.

  

   

Petauspatjan nurkissa on kuminauhat, joiden on tarkoitus pitää patja paikoillaan. Jos futoni koostuisi kahdesta 80 cm leveästä patjasta, niitä ehkä voisi tarvitakin, mutta emme ole huomanneet petarin liikkuvan. Käytimme aluksi aluslakanana pussilakanaa, jonne ängin petarin. Sittemmin ompelin kaksi liian pientä aluslakanaa yhteen ja tein niistä petauspussin, jonne petari sujahtaa sopivasti. Tämä helpottaa sängyn kasaamista iltaisin huomattavasti, kun sängyn osat voi vain nostella paikoilleen.

Petari pelasti meidät heti ensimmäisenä aamuna, kun lapset painiessaan kaatoivat sängyn viereisen kukan ruukkuineen. Säiliöruukun vesi imeytyi petariin, eikä ehtinyt futoneihin asti. Nyt kasvi on siirretty keittiöön, ettei vastaavaa enää pääse tapahtumaan.

Aamulla nostan tyynyt säilytyskoriin sängyn viereen ja siirrän peitot tuolille odottamaan. Petauspatjan vien saunaan kuivumaan, koska se kostuu öisin eniten. Jätän futonit kuivumaan aamupalan ajaksi, eli reilun puolen tunnin ajaksi. Tämän jälkeen taitan päällimmäisen futonin kaksinkerroin. Sitten käännän sen ympäri niin, että taitos on alemman patjan jalkopäässä. Lopuksi nostan alemman patjan vapaan pään koko keon päälle. Sitten työnnän patjat seinää vasten. Tuen päällimmäiseksi nostetun futonin osan seinää vasten, viikkaan peitot kahtia taitetun futonin päälle ja peitän koko komeuden päiväpeitolla. Pari isoa tyynyä tukee syntyneen selkänojan seinää vasten. Toimii ihan hyvin näinkin. Ainut ongelma on, että selkänoja tahtoo lerpsahtaa istuinosan päälle, jos sitä ei tue tyynyillä seinää vasten. Istuessa tätä ei huomaa.

Illalla otan päiväpeitteen pois, vedän futonit seinästä irti, nostan peitot sivuun odottamaan, levitän päällimmäisen futonin alemman päälle, käyn hakemassa saunasta petarin, levitän sen futonien päälle, viskon tyynyt ja peitot sängyn päälle ja ryömin peiton alle. Koko hommaan menee muutama minuutti ja se toimii hyvänä iltarutiinina. Tätä ei voi tehdä kännykkä kädessä.

Joustinpatjasängyn kanssa tätä jumppaa ei tarvinnut tehdä, mutta unenlaadun paraneminen korvaa kyllä lisävaivan ruhtinaallisesti. Enää harmittelen vain sitä, etten vaihtanut sänkyäni futoniin jo aikapäiviä sitten!

  

  

Mies pyörittelee silloin tällöin patjat rullalle ja seinää vasten, etteivät ne homehtuisi lattiaa vasten maatessaan. Mitään patjaahan ei saisi pitää lattiaa vasten kondensaation vuoksi. Futonin alle on tarkoitus rakentaa puinen runko, mutta tämä odottaa vielä sopivaa hetkeä ja rahoitusta. Pitäisi myös päättää malli. Netistä ei ole juuri samanlaista löytynyt, kuin olemme ajatelleet. Pitää vähän piirrellä ja suunnitella...

Futoni ♥

Se tuli vihdoin! Toimitus venyi viikolla kaupasta johtumattomasta syystä, mutta vihdoin se tuli. Meidän futoni ♥. Olin odottanut uutta sänkyä kuin kuuta nousevaa, ladannut siihen suuret odotukset ja kun se vihdoin tuli... No, elämä piti taas oppitunnin:

Yksikään tavara ei ole niin täydellinen, että se ratkaisisi kaikki ongelmasi.

Olin toivonut, että futonin saavuttua saisin vihdoin nukkua syvää unta läpi yön.

Olin odottanut, että futonin saavuttua pääsen taas nukkumaan puolisoni viereen.

Olin kuvitellut mielessäni, kuinka lapset jatkossa nukkuisivat lastenhuoneessa ja me saisimme omaa aikaa makuuhuone/olkkari/työhuoneen puolella.

Heti sängyn saavuttua se purettiin paketista ja laitettiin paikoilleen. Vanha sänky meni onneksi kaupaksi samana päivänä. Nuorin halusi veljen viereen nukkumaan, joten tein hänelle pedin lastenhuoneen lattialle. Kaikki oli valmista ensimmäistä levollista yötä varten.

Paitsi että paraskaan sänky ei muuta sitä, että yhä ollaan lapsiperhe. Ensin piti käydä neuvottelut siitä, nukutaanko omissa sängyissä vai aikuisten sängyssä.

Paraskaan sänky ei muuta sitä faktaa, että nuorin on tullut siihen ikään, että on alkanut nähdä painajaisia. Uni siis katkesi aamuyöstä, kun lapsi herätti.

Paraskaan sänky ei varmista sitä, että saan taas nukkua puolisoni vieressä kylki kyljessä. Niin vain siihen väliin änki yksi pieni, joka pelkäsi näkevänsä uudelleen painajaista. Ei nähnyt, mutta potki senkin edestä. Mies pakeni taas lastenhuoneen puolelle.

Tästä huolimatta: Futoni on ihana. Sängylle heittäytyessä tuntuu, kuin patja olisi ottanut kopin. Jo muutaman minuutin jälkeen tunsi, kuinka selän pienet lihakset alkoivat rentoutua ja nikamat poksahdella kohdilleen.

Ensimmäisen yön jälkeen lihakset olivat hellinä kuin hyvän hieronnan jälkeen. Emme meinanneet päästä sängystä ylös, vaikka lapset riehuivat jo pitkin asuntoa. Kun kuului helähdys tai isompi kiljaisu, havahtui, käänsi kylkeä ja nukahti taas. Keho aloitti kunnon toipumisen ja halusi nukkua univelat kerralla pois.

Toisen yön jälkeen olo alkoi olla virkeämpi, vaikka lapsi olikin potkinut taas puoli yötä selkääni. Lihasten arkuus alkoi hellittää.

Kolmannen yön jälkeen olimme jo aivan rakastuneita sänkyyn. Paras ostos ikinä. Nyt nukkumaanmenoa oikein odottaa. Puhelin ja televisio sulkeutuvat aikaisemmin, kun on kiire päästä hyvään uneen. Ja nukumme syvää unta. Jahka budjetti sallii, vaihdan kyllä lastenkin patjat futoneihin. Ehkä se vähentäisi yöllisiä heräämisiä, vähentäisi potkimista ja sängystä putoamisia ja auttaisi kahta yli-aamuvirkkua nukkumaan vähän pidempään?

Uusinta ei tarkoita epäonnistumista

Lapsiperhearki ja opintojen loppurutistus ovat täyttäneet päiväni, eikä aikaa ole juuri muuhun jäänyt. Olen kuitenkin oppinut paljon.
  

Ensinnäkin olen todennut, että olisimme olleet tässä pienemmässä asunnossa aivan totaalisen pulassa lasten lomien alettua, jos kaikelle ei olisi selkeää paikkaa. Enää ei voi odottaa, että lapset lähtevät ja sitten ehtii kaikessa rauhassa siivota ja miettiä, minne minkäkin saa tungettua pois tieltä. Tästä syystä olen ollut äärimmäisen kiitollinen siitä, että ehdin käydä suurimman osan omaisuudestamme KonMari-metodilla läpi ennen kuin muut kiireet imaisivat mukaansa. Nyt voi miettimättä vain palauttaa tavarat paikoilleen ohikulkiessaan.
  

Toisekseen olen todennut, että minun on jossain vaiheessa (kun muu elämä sallii) pakko käydä tavarat uudelleen läpi. Tähän on useita syitä:

  

Tavaroiden hilloaminen lastenhuoneen nurkassa odottamassa sitä, että saan ne myytyä, oli huono idea. Hyvä puoli tässä oli se, että sain kirpputorilta sen verran, että meillä on nyt uusi petauspatja ja käyttörahaakin jäi vähän. Huono puoli oli se, että kun tavaran liikenne asunnosta pysähtyi, pysähtyi myös maritus. Tulokset eivät tulleet niin selkeästi näkyviin, kun tavarapino tuntui hyökyvän niskaan.
  

Toisaalta tavaroiden vieminen varastoon pois silmistä olisi ollut vielä huonompi idea. Silloin ne olisivat jääneet sinne, ja jossain vaiheessa olisin joutunut siivoamaan varaston niistä.

  

Parasta olisi ollut, jos olisin vain suosiolla lahjoittanut hyväntekeväisyyteen suurimman osan tavaroista ja kuljettanut vain parhaimmat kirpputorille myyntiin. Ja lahjoittanut sitten myymättä jääneet äkkiä pois, rahatilanteesta viis. Tärkeintä on, ettei tavaraliikenne asunnosta ulos pysähdy. Fakta on, että kaikilla on nykyään liikaa tavaraa. Siksi siitä on tullut roskaa, jota kukaan ei halua. Mitä nopeammin roskat saa talosta pihalle, sitä parempi.
  

Tavaroiden seisominen nurkassa on saanut koko asunnon tuntumaan täydeltä ja on tullut olo, että täytyy käydä kaapit läpi uudelleen - aivan kuin varmistaakseen, ettei se kaaos ole jotenkin ryöminyt takaisin.

  

Toinen syy uusintakierrokseen on se, että kun olen käynyt omaisuuteni kertaalleen läpi ja saanut ympärilleni tyhjää tilaa, olen kokenut selkeästi sen, miten hyvältä tyhjä tila ja sopiva tavaramäärä tuntuvat. Liika tavaramäärä lamaannuttaa. Kun kaapin avatessa käsityötarvikkeet kaatuvat päälle ja runsaudenpula iskee, lamaantuu: Ei saa tehtyä mitään. Kun kirjahyllyä katsoessa näkee kirjan toisensa jälkeen, joka on jäänyt kesken tai kokonaan aloittamatta, ahdistuu, eikä saa avattua yhtäkään.
  

  

Tämän kokemuksen seurauksena se rima, joka minulla on ollut sopivalle tavaramäärälle, on jatkuvasti laskenut. Olen huomannut, että parhaita tavaroita ovat ne, joilla on ainakin kaksi käyttötarkoitusta. Erikoistyökalu tarkoittaa sitä, että se on suurimman osan ajasta käyttämättä. On parempi olla kuorimaveitsi, jolla kuorii sekä omenat että perunat, kuin erillinen kuorimakone omenoille ja kuorintahanskat perunoille. Olen alkanut katsoa tavaroitani uusin silmin, etsinyt niille uusia käyttötapoja ja huomannut, että moni tavara onkin käytännöllisempi kuin olen uskonut. Vastaavasti monesta on huomannut, että se onkin turhempi kuin olen luullut.
  

  

Olen visioinut tulevaa keräämällä Pinterestiin kauniita inspiraatiokuvia. Aluksi valitsin kuvia, jotka muistuttivat monin tavoin asuntoja, joissa olen asunut: Paljon huonekasveja, boheemia sisustusta, värejä. KonMari-prosessin myötä huomasin tavaroiden määrän kuvissa vähenevän, kunnes keräilin kuvia tyhjistä huoneista. Lopulta seinät alkoivat sulaa pois ja luonto tulvi kuviin. Tajusin kaipaavani - en tavaraa, vaan rauhaa. Luonnonrauhaa. Tilaa hengittää. Sitä ei saa kaupasta.
  

Hassut iloa tuottavat asiat

Jokaisella on ainakin yksi pöhlö esine, jonka omistamiselle ei ole järkiperäisiä syitä, mutta joka silti saa hymyilemään aina kun sen näkee. Marie Kondolle se oli kulahtanut t-paita. Minulle se on Nukkekotikirja.

Ei, en ole koskaan tehnyt kirjan ohjeiden mukaan mitään. Osaan ne silti ulkoa. Haaveilin lapsena paljon nukkekodin rakentamisesta, mutta siitä ei koskaan tullut mitään. Ehkä sitten eläkkeellä. Sitä odotellessa voi selailla kirjaa ja kokea iloa siitä, miten hienoja jotkut osaavat tehdä. Kuten nuken kehdon kananmunankuoresta.

Kenkäkaaos kuriin

Hurjan netin penkomisen jälkeen vihdoin löytyivät ne hakusanat, joilla löytyi riittävän pitkä kenkäteline eteiseen. Pituutta enimmillään 1m, eikä hinta (30e) karkaa kuuhun! Saa nähdä, miten säädettävä kenkäteline ajaa asiansa ja tarvitseeko tuohon keksiä lisätukea keskelle siinä vaiheessa, kun ylähyllyn lastaa täyteen turvakenkiä ja talvisaappaita. Mutta jos enää ei tarvitsisi kompastella lasten kenkiin, kun tulee sisään!

Edit 5.6.: Kenkäteline on osoittautunut käytössä erittäin toimivaksi. Jonkun verran se niiaa keskeltä aivan äärimmilleen venytettynä, mutta ei ainakaan itseä häiritsevästi ja hyvin on kuormansa kantanut. Telineen alle mahtuvat nuorimmaisen kengät ja sandaalit, alemmalle tasolle lenkkarit ja ylätasolle kumpparit ja saappaat. Vielä kun joku ehtisi irrottaa hattuhyllyn ja kiinnittää sen parikymmentä senttiä korkeammalle seinään, niin kengät eivät jäisi niin pahasti takkien alle piiloon...

Petari ♥

 

Tilasin kirppistuotoilla meille sijauspatjan. Puuvillainen futoni vaatii luonnonmateriaalia päälleen ja vesipestävyys on plussaa, joten päädyin puuvillapetariin. Valmistajaksi valikoitui Porin villa ja peite. Heidän valikoimistaan löytyi puhdasta puuvillaa oleva petari, joka ei sähköisty eikä hiosta, kuten vaahtomuoviset, hengittämättömät petarit. Arvoin pitkään patjansuojuksen ja petarin välillä, koska osa netin keskustelupalstojen tietäjistä oli sitä mieltä, ettei futonia saa pilata liian paksulla petarilla. Toisaalta tiesin, että oman mielenrauhani vuoksi enemmän on parempi. Jos futonin päälle kaatuu mehulasi, olen iloinen jos se imeytyy vesipestävään petariin ennen kuin ehtii futoniin asti. Oman mielenrauhani vuoksi päätin siis investoida paksumpaan (ja hieman hinnakkaampaan) petariin.

  

Toimitus oli nopea. Aurinko paistoi ihanasti, kun kävin hakemassa ruskean voimapaperin peittämän paketin matkahuollosta. Paketti pyörän kyytiin ja taluttaen kohti kotia. Hymyilin jokaiselle vastaantulijalle. Kotona piti heti repiä paketti auki, vaikka futoni on vielä matkalla. Kun käsi osui petarin pintaan, rakastuin. Ymmärsin heti, miksi nettikaupan myyntipuheissa oli hehkutettu sähköttömyyttä. Ei tuttua pistelyä ja ritinää. Sileä, pehmeä ja lämmin pinta. Siinä hetkessä tiesin, etten enää ikinä osta muovia sänkyyni.

Totta kai se piti heti koenukkua. Mies pisti lattialle vanhan petarin kaksinkerroin ja uuden petarin kaksinkerroin siihen päälle. Lakana päälle ja virallinen väliaikaisratkaisu oli valmis. Pää tyynyyn ja peiton alle.

Mies nukkui kuin tukki.

Hän nukkui ohi aamupalan. Ruoka-aika tuli ja meni. Päiväkahviaikaan kävin tönimässä hereille. Vihainen mulkaisu, kyljen kääntö ja ilmoitus, että hän tämä on niin hyvä nukkua, että hän posottaa nyt univelat pois. Kun mies heräsi, vaihdettiin. Minä nukuin univelkani pois.

Yllätyin siitä, miten lämpimältä petari tuntui. Se ei tuntunut viileältä, kuten tekokuituinen edeltäjänsä. Joustinpatjaan verrattuna vaahtomuovi+puuvilla-yhdistelmä tuntui tukevalta, vaikkakin olisin arvostanut hieman paksumpaa patjaa. Hengittävä alusta tuntui korostavan peiton hengittämättömyyttä: Peitto tuntui hiostavan enemmän kuin koskaan. Silti:

Nukuin kuin tukki.

Herättyäni testasin, minne asti patja oli kostunut. Puuvillapetari oli kostea, samoin vanha petari puoliväliin. Molemmat kuivahtivat hyvin aamupäivän aikana. Ehkä hengittävä peitto olisi sallinut hikoilun haihtumisen myös ylöspäin, ja patja olisi pysynyt kuivempana. Patjan pinta tuntui silti miellyttävältä ja lämpimältä, ei kylmältä tai märältä.

Seuraavana yönä testattiin, onnistuuko nukkuminen, jos petarit levittää lattialle taittamatta kaksinkerroin. Minulta onnistui, mies valitti liian kovaa alustaa ja pakeni. Etukäteen olin ajatellut minun olevan se, joka kaipaa pehmeämpää alustaa. Asia olikin päinvastoin. Aamulla herätessäni huomasin alaselkäni lihasjumin auenneen. Pidemmällä aikavälillä paksumpi alusta olisi kyllä parempi.

Näiden kokemusten myötä odotan entistä suuremmalla innolla futonien saapumista. Univelka ei helpota elämää. Valitsen kotiini mieluummin kutsuvan sängyn, jossa uni on syvää.

Nyt

Kirpputorille tavaraa pakatessa välillä on mielessä käynyt pelastaa joku tavara takaisin. Jos sitä sittenkin vielä tarvitsisi. Kaksi kysymystä on auttanut paljon: Ostaisinko tämän nyt, jos en vielä omistaisi sitä? Tarvitsenko tätä juuri nyt? Yleensä vastaus on ollut ei: En ostaisi, en tarvitse.

  

Makasin flunssan kourissa selänrikkojasängyssä ja mitä pidempään flunssa kesti, sitä enemmän aloin sänkyä inhota. Omakin selkä alkoi hajoilla ja eräänä aamuna heräsin vatsalihaskramppiin. Kun flunssa alkoi vihdoin hellittää, pääsin tarttumaan toimeen.

  

En voi vielä vaihtaa selänrikkojaa futoniin, koska futonin toimitusajaksi on luvattu neljä viikkoa. Mutta voin jo purkaa sängyn odottamaan myyntiä ja siirtää patjat pinoon siihen, missä futoni tulee olemaan. Samalla tietokonepöytä ja huoneen muut tavarat valssasivat lopullisille paikoilleen. Mittasin huoneen. Olkkari/työhuone/makkari on kooltaan 365 cm x 360 cm. Pelkkä sänky ja tietokonepöytä veivät yli puolet huoneesta! Heti kun sängyn otti pois, huoneessa pystyi hengittämään. Kun television ja tietokonepöydän johtoviidakkoineen siirsi pois ikkunan edestä, ikkunasta näki ulos. Huomasin, miten upeat maisemat tästä asunnosta on! Ikkunoista näkyy pelkkää metsää, vaikka kaupungissa asutaan.

 
Ihastuin heti ajatukseen lainata metsämaisemaa sängynpäädyksi. Futoni ikkunan alle, pitkät vaaleat verhot kehyksiksi, kuusten vihreys ikkunan läpi. Upeampaa ei kaupasta löydy, eikä näkymä vie lattiatilaa!

  

Juuri nyt en pysty hankkimaan kaikkia tarvittavia huonekaluja, mutta voin laittaa nykyiset tavarat niille paikoille, joille ne tulisivat uusien huonekalujen myötä. Keräsin ajelehtivat, paikkaansa odottavat tavarat tyhjentyneisiin laatikoihin ja pinosin ne tulevan lipaston ja tulevan senkin kohdalle. Kulkureitit selkiytyivät ja oli helppo mitata, minkä kokoisia huonekaluja tarvitsemme.

  

On kuin jokin lukko olisi auennut. Kun olohuone/työhuone/makkariin tuli tilaa, energiaa riitti yhtäkkiä seisoneiden töiden tekoon. Flunssakin tuntuu vihdoin kadonneen! Johan sitä kestikin. Tuntui, että jokaisen kirppiskuorman myötä tauti otti kierroksia.

  

Kun on selkeä suunnitelma siihen, miten ja missä järjestyksessä elämäänsä helpottaa, keskeneräisyyttä on helpompi sietää. Siinä, missä nyt on pino laatikoita, on tulevaisuudessa se hauska lipasto tai jokin vielä parempi. Sotku ei ole pysyvä olotila. Sille voi tehdä jotain.

  

Koriste-esineet löysivät vihdoin paikkansa ja laitoin ylimääräiset pois. Senkin päälle tuleva tarjotin lähti varastoon odottamaan tasoa, jolle sen voi laittaa esille. Ylimääräinen työpöytä meni heti kaupaksi. Säiden lämmettyä on saanut pitää ikkunoita auki ja tuuli on puhaltanut läpi asunnon.

  

On kuin seisoisi uuden kynnyksellä!

  

Kuva CC-by Malingering

ps. Kurkkaappa, mitä Pinterestistä löytyy hakusanalla "minimalist" ja vertaa niitä hakuun sanoilla "empty room". Ja miksi haku sanalla "empty" tuottaa niin erilaisia kuvia kuin haku sanalla "full"? Onko tyhjä tila kauhistus? Jos on, kenelle?

Säilytys kuntoon

Meillä on säilytysongelma. Tavarat on karsittu, mutta silti tuntuu, ettei mikään mahdu minnekään. Meillä on liian vähän tai vääränlaisia säilytyskalusteita.

  

  

Eteisessä lasten kengät täyttävät lattian. Lipastojen päälle tarvitaan kaksikerroksinen kenkäteline, muuten lattia on yksi kenkämeri. Pituutta vain saisi olla max. 104 cm ja jostain syystä kaupoissa myydään vakiona 80 cm pitkää. Löytämäni metrin pituiset karkaavat hinnallaan tavoittamattomiin.

Ainoat vaatekaapit ovat lastenhuoneessa, joten niihin pitää mahtua kaikkien vaatteet. Valitettavasti kaapit on suunniteltu todella huonosti. Hyllyjä on liian vähän ja ne ovat syvät. Vetokoreja on vain yhdessä kaapissa ja ne ovat hankalat ja jäykät. Lasten sukat putoilevat rautalankojen väleistä. Korit ovat matalat, joten niihin ei saa viikattua pystyyn. Perällä olevia ei saa näkyviin kuin repimällä korin melkein kokonaan ulos. On helpompi jättää kaappi auki kuin saada korit työnnettyä takaisin paikoilleen, joten kun pimeässä hapuilee aukinaisen oven takaa pistorasiaa, tulee pudottaneeksi korin tai pari kiskoineen alas.

  

  

Ongelman ratkaisisi lipasto, joka sopisi ikkunan eteen. Pituutta saisi olla 130 cm, korkeutta 90 cm. Se nielisi sopivasti lasten käyttövaatteita. Ikean PS-sarjan lipasto alkoi kutkuttaa mielikuvitusta. Tuohan oikein huutaa tuunaamaan! Kuten esim. täällä esitellään. Tuossa on jopa sopiva kolo, johon kiivetä kun haluaa nähdä ikkunasta ulos. Ikkunalauta saattaisi siis vihdoin jopa pysyä seinässä! Tai sitten lipastoa vain käytettäisiin apuna sille kiipeämiseen... Lipaston myötä hankalan kaapin voisi omistaa nykyisin tunkkaisissa sängynaluslaatikoissa makaaville lakanoille. Mutta aivan ensimmäiseksi kirpputoria odottavat tavarat pitää työntää eteenpäin. Ennen sitä huone ei hengitä.

  

  

Lastenhuoneeseen tarvittaisiin myös esiteinille oma tila. Nykyisin hänellä ei ole kunnon työpöytää, jossa olisi säilytystilaa, joten läksykirjat ja penaalit jäävät seilaamaan pitkin lattioita. Nuorempi tekee läksyt sängyssään. Repuille ei ole paikkaa, ja niihin kompastellaan. Ihanaa olisi vetolaatikko, jonne ne voisi nostaa odottamaan seuraavaa koulupäivää. Seuraavassa kämpässä teinille on sitten oma huone. Tässä kämpässä ainoa vaihtoehto taitaa olla parvisänky, jonka alaosan eteen voi halutessaan vetää verhon. Tämäkin hankinta odottaa sitä ensimmäistä palkkapäivää.

Asunnon vessa on ollut yksi murheenkryyni, koska siellä ei ollut valmiina mitään säilytyskalustetta. Vain peili, jossa yksi lasitaso. Onneksi jo edelliseen asuntoon oli hankittu pyörällinen vetolaatikosto, joka nieli kiitettävän määrän tavaraa, mutta hammaspesu- ja parranajovälineet tarvitsisivat peilikaapin. Edelliseen asuntoon kuului Polarian peilikaappi ja kaipaan sitä tänne.

  

  

Keittiössä tilanne on vähiten huono. Siellä on paikka jokaiselle astialle, kuiva-aineet mahtuvat paikoilleen ja on jopa kännyköiden latauspaikka, johon kännykät pistetään yöksi. Silti sinnekin tarvittaisiin lisätilaa. Sitä tarjoaisi taittopöytä taittotuoleineen. Ruokailun jälkeen tuolit saisi nostettua seinälle ja pöydän taitettua seinän viereen odottamaan seuraavaa ruokailua. Kynttilät odottavat pyykkikaapissa sitä, että ne pääsisivät taittopöydän vetolaatikoihin. Pienessä tilassa olisi myös kätevää, jos servetit ja muut ruokailun aikana mahdollisesti tarvittavat saisi ruokapöydästä, eikä tarvitsisi änkeytyä muiden ohi niitä hakemaan.

  

Pahin tilanne on olohuone/työhuone/makkarissa. Tavarat seilaavat ja täyttävät tasot, huone ei rauhoitu ei sitten millään. Toivon, että sängyn vaihto ja sitä seuraava huonekaluvalssi selkiyttävät tilannetta niin, että tarvittavien huonekalujen mitat selkiytyvät. Jos se oikea sitten tulisi jossain vastaan... Olen kironnut sitä, että näin tämän Maskunkin valikoimissa olleen senkin. Nyt vertaan jokaista Tori.fi:ssä myytävää senkkiä siihen ja totean, että ei ole yhtä hieno. Tämä nielisi niin hienosti mapit, printterin, skannerin, stereot, pelikonsolit, toimistotarvikkeet ja paperit! Liukuovet eivät veisi tilaa auetessaan ja telkkari menisi tuohon päälle. En kyllä tiedä, saako tätä enää mistään, vaikka rahat saisikin kasaan. Tuntuu olevan valikoimista poistuva tuote. Ainahan voi kyllä teetättää puusepällä juuri haluamansa tai kokeilla, saisiko tätä tilattua suoraan valmistajalta, mutta kumpikin vaihtoehto kuulostaa kalliilta... Lottovoitto, tule jo! :)