Tilasin kirppistuotoilla meille sijauspatjan. Puuvillainen futoni vaatii luonnonmateriaalia päälleen ja vesipestävyys on plussaa, joten päädyin puuvillapetariin. Valmistajaksi valikoitui Porin villa ja peite. Heidän valikoimistaan löytyi puhdasta puuvillaa oleva petari, joka ei sähköisty eikä hiosta, kuten vaahtomuoviset, hengittämättömät petarit. Arvoin pitkään patjansuojuksen ja petarin välillä, koska osa netin keskustelupalstojen tietäjistä oli sitä mieltä, ettei futonia saa pilata liian paksulla petarilla. Toisaalta tiesin, että oman mielenrauhani vuoksi enemmän on parempi. Jos futonin päälle kaatuu mehulasi, olen iloinen jos se imeytyy vesipestävään petariin ennen kuin ehtii futoniin asti. Oman mielenrauhani vuoksi päätin siis investoida paksumpaan (ja hieman hinnakkaampaan) petariin.
Toimitus oli nopea. Aurinko paistoi ihanasti, kun kävin hakemassa ruskean voimapaperin peittämän paketin matkahuollosta. Paketti pyörän kyytiin ja taluttaen kohti kotia. Hymyilin jokaiselle vastaantulijalle. Kotona piti heti repiä paketti auki, vaikka futoni on vielä matkalla. Kun käsi osui petarin pintaan, rakastuin. Ymmärsin heti, miksi nettikaupan myyntipuheissa oli hehkutettu sähköttömyyttä. Ei tuttua pistelyä ja ritinää. Sileä, pehmeä ja lämmin pinta. Siinä hetkessä tiesin, etten enää ikinä osta muovia sänkyyni.
Totta kai se piti heti koenukkua. Mies pisti lattialle vanhan petarin kaksinkerroin ja uuden petarin kaksinkerroin siihen päälle. Lakana päälle ja virallinen väliaikaisratkaisu oli valmis. Pää tyynyyn ja peiton alle.
Mies nukkui kuin tukki.
Hän nukkui ohi aamupalan. Ruoka-aika tuli ja meni. Päiväkahviaikaan kävin tönimässä hereille. Vihainen mulkaisu, kyljen kääntö ja ilmoitus, että hän tämä on niin hyvä nukkua, että hän posottaa nyt univelat pois. Kun mies heräsi, vaihdettiin. Minä nukuin univelkani pois.
Yllätyin siitä, miten lämpimältä petari tuntui. Se ei tuntunut viileältä, kuten tekokuituinen edeltäjänsä. Joustinpatjaan verrattuna vaahtomuovi+puuvilla-yhdistelmä tuntui tukevalta, vaikkakin olisin arvostanut hieman paksumpaa patjaa. Hengittävä alusta tuntui korostavan peiton hengittämättömyyttä: Peitto tuntui hiostavan enemmän kuin koskaan. Silti:
Nukuin kuin tukki.
Herättyäni testasin, minne asti patja oli kostunut. Puuvillapetari oli kostea, samoin vanha petari puoliväliin. Molemmat kuivahtivat hyvin aamupäivän aikana. Ehkä hengittävä peitto olisi sallinut hikoilun haihtumisen myös ylöspäin, ja patja olisi pysynyt kuivempana. Patjan pinta tuntui silti miellyttävältä ja lämpimältä, ei kylmältä tai märältä.
Seuraavana yönä testattiin, onnistuuko nukkuminen, jos petarit levittää lattialle taittamatta kaksinkerroin. Minulta onnistui, mies valitti liian kovaa alustaa ja pakeni. Etukäteen olin ajatellut minun olevan se, joka kaipaa pehmeämpää alustaa. Asia olikin päinvastoin. Aamulla herätessäni huomasin alaselkäni lihasjumin auenneen. Pidemmällä aikavälillä paksumpi alusta olisi kyllä parempi.
Näiden kokemusten myötä odotan entistä suuremmalla innolla futonien saapumista. Univelka ei helpota elämää. Valitsen kotiini mieluummin kutsuvan sängyn, jossa uni on syvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti