Oma KonMari-projektini: Säilytys

• Lue kirja ✔
• Tee muistiinpanot ✔
• Kuvittele lopputulos ✔
• Karsi ✔
• Järjestä
• Loksahduspiste
• Nauti

Nyt se on pakko laittaa kuntoon, säilytys nimittäin. Kun tavarat on hankala laittaa paikoilleen, niitä ei laiteta paikoilleen. Ne jätetään siihen, mihin ne sattuvat kädestä putoamaan. Lopputuloksena 49:n neliön asuntomme näyttää hyvin nopeasti varastolta. Asiaa eivät auta lastenhuoneen nurkkaan pyörimään jääneet tavarat, jotka yhä odottavat sitä, että jaksaisin ja ehtisin joko myydä tai lahjoittaa ne. Viimeinen niitti oli vaatekaapin tanko, joka päätti romahtaa alas taakkansa alla.

Kun lapset lähtivät leirille ja minulla alkoi loma, julistin: Nyt tuli loppu kaaokselle!

Tein pari periaatepäätöstä:

1. En tarvitse yhtäkään tavaraa enempää kuin 10 kappaletta.

2. Kaikki turha lähtee nyt kaapeista välittämättä siitä, mitä sille karsinnan jälkeen tapahtuu.

3. En enää hilloa tavaroita odottamassa myyntiä, vaan hävitän ne sitä mukaa, kun niitä irtoaa.

Nyt tähdätään huone kerrallaan täydellisyyteen. Sitten katsotaan, mitä tapahtuu.
  

Vaatekaappi

Aloitin vaatteista, kuten karsimisessakin. Otin kaikki vaatteeni esiin ja kävin ne uudestaan läpi. Pesua tarvitsevat pesuun, muut säilytyskoreista ulos. Kun pinosin vaatteet kategorioittain eteeni, tajusin ettei ongelma ollut määrä. Laitoin pois vain yhdet kulahtaneet housut, jotka olivat ensimmäisen kierroksen aikaan olleet pesussa. Ongelma olivat liian pienet muovikorit.

Eteisessä oli pino tyhjentyneitä koreja. Nappasin sieltä yhden ja testasin. Se imi kaikki pitkähihaiset vaivatta. Toinen samanlainen löytyi keittiön kaapista. Lyhyt vaihto-operaatio ja kori imaisi housut sisäänsä. Pieni järjestelyoperaatio, ja huomasin vaatteitteni asettuneen kaappiin nätisti. Eikä mitään ollut tarvinnut ostaa lisää!

Vaatekaapin toinen puoli ei kärsinyt vaatetangon kiinnityksen jälkeen muusta kuin siitä, että tangossa roikkuvien vaatteiden alle oli helppo työntää kaikki ajelehtiva. Liian helppo. Lopputuloksena tangossa roikkuvien helmat menivät ryttyyn ja kaapista oli todella vaikea ottaa mitään. Äkkiä kaikki ylimääräinen ulos ja jäljelle jääneiden järjestäminen selkeämmin.

Kaappiin oli tungettu kaikkea "tee tälle joskus jotain"-tavaraa: Korjattavia vaatteita, lumppuja, joista pitäisi tehdä rättejä, lasten liian isoja vaatteita, jotka odottavat käyttöä. Käsityöni olivat taas levahtaneet käsiin. Päätin, että enää en niitä kaappiini laita. Palautin kaappiin tasan yhden esineen: Kirpputorilta löytyneen, iloa tuottavan käsityökorini. Jatkossa keskeneräisten käsitöiden tulee mahtua sen alempaan lokeroon.

Ylempi lokero on saksia, nuppineuloja ja muita työvälineitä varten. Tarvikkeet, kuten langat, nepparit ja napit, eivät tähän kuulu, niille on oma lokerikkonsa. Korjattavat vaatteet ja muut "tee tälle jotain, kun ehdit"-tavarat pidän jatkossa esillä, niin ne eivät unohdu. Ei ole järkevää jättää vaatetta odottamaan yhden auenneen sauman korjausta niin pitkäksi aikaa, että lapsi kasvaa siitä ulos tai sen tilalle ehditään ostaa uusi.

Kertyneen tavaran joukosta erottui selkeästi myös kategoria "uimareissun tarvikkeet". Keräsin ne korihyllyn tyhjäksi jääneeseen koriin.

Lasten vaatteet ovat pysyneet suhteellisen hyvin järjestyksessä, kun jokaisen vaatteille on nyt selkeä paikka ja vaatteet on eroteltu yläosiin ja alaosiin. Nyt ei tarvinnut kuin viikata nätiksi teinin penkomat t-paidat.

Illan lopuksi tyhjensin eteisen hattuhyllyn ja irrotin sen seinältä. Uusien reikien poraaminen betoniseinään jäi odottamaan huomista.