Futoni ♥

Se tuli vihdoin! Toimitus venyi viikolla kaupasta johtumattomasta syystä, mutta vihdoin se tuli. Meidän futoni ♥. Olin odottanut uutta sänkyä kuin kuuta nousevaa, ladannut siihen suuret odotukset ja kun se vihdoin tuli... No, elämä piti taas oppitunnin:

Yksikään tavara ei ole niin täydellinen, että se ratkaisisi kaikki ongelmasi.

Olin toivonut, että futonin saavuttua saisin vihdoin nukkua syvää unta läpi yön.

Olin odottanut, että futonin saavuttua pääsen taas nukkumaan puolisoni viereen.

Olin kuvitellut mielessäni, kuinka lapset jatkossa nukkuisivat lastenhuoneessa ja me saisimme omaa aikaa makuuhuone/olkkari/työhuoneen puolella.

Heti sängyn saavuttua se purettiin paketista ja laitettiin paikoilleen. Vanha sänky meni onneksi kaupaksi samana päivänä. Nuorin halusi veljen viereen nukkumaan, joten tein hänelle pedin lastenhuoneen lattialle. Kaikki oli valmista ensimmäistä levollista yötä varten.

Paitsi että paraskaan sänky ei muuta sitä, että yhä ollaan lapsiperhe. Ensin piti käydä neuvottelut siitä, nukutaanko omissa sängyissä vai aikuisten sängyssä.

Paraskaan sänky ei muuta sitä faktaa, että nuorin on tullut siihen ikään, että on alkanut nähdä painajaisia. Uni siis katkesi aamuyöstä, kun lapsi herätti.

Paraskaan sänky ei varmista sitä, että saan taas nukkua puolisoni vieressä kylki kyljessä. Niin vain siihen väliin änki yksi pieni, joka pelkäsi näkevänsä uudelleen painajaista. Ei nähnyt, mutta potki senkin edestä. Mies pakeni taas lastenhuoneen puolelle.

Tästä huolimatta: Futoni on ihana. Sängylle heittäytyessä tuntuu, kuin patja olisi ottanut kopin. Jo muutaman minuutin jälkeen tunsi, kuinka selän pienet lihakset alkoivat rentoutua ja nikamat poksahdella kohdilleen.

Ensimmäisen yön jälkeen lihakset olivat hellinä kuin hyvän hieronnan jälkeen. Emme meinanneet päästä sängystä ylös, vaikka lapset riehuivat jo pitkin asuntoa. Kun kuului helähdys tai isompi kiljaisu, havahtui, käänsi kylkeä ja nukahti taas. Keho aloitti kunnon toipumisen ja halusi nukkua univelat kerralla pois.

Toisen yön jälkeen olo alkoi olla virkeämpi, vaikka lapsi olikin potkinut taas puoli yötä selkääni. Lihasten arkuus alkoi hellittää.

Kolmannen yön jälkeen olimme jo aivan rakastuneita sänkyyn. Paras ostos ikinä. Nyt nukkumaanmenoa oikein odottaa. Puhelin ja televisio sulkeutuvat aikaisemmin, kun on kiire päästä hyvään uneen. Ja nukumme syvää unta. Jahka budjetti sallii, vaihdan kyllä lastenkin patjat futoneihin. Ehkä se vähentäisi yöllisiä heräämisiä, vähentäisi potkimista ja sängystä putoamisia ja auttaisi kahta yli-aamuvirkkua nukkumaan vähän pidempään?