Kevätsiivous

Tänään se iski: Kevätaurinko paistoi niin ihanasti likaisten ikkunoiden läpi, että oli aika räjäyttää koko kämppä. Aiemmin se on tarkoittanut, että olen siivonnut perusteellisesti huoneen kerrallaan. Kolmiossa asuessa hommaan meni viikko: 1. päivä: keittiö, 2. päivä: makuuhuone, 3. päivä: olohuone, 4. päivä: lastenhuone, 5. päivä: eteinen, 6. päivä: kylpyhuone, 7. päivä: parveke ulkovarastoineen.

Nyt siihen meni yksi päivä.

Etenin huone kerrallaan ylhäältä alas. Tarkistin säilytyksen toimivuutta ja lisäsin karkkilaatikoita sinne, missä tarvetta oli (Niitä pitääkin hakea lisää). Aloitin eteisestä. Kävin jokaisen laatikon ja tason läpi. Hämmästelin, miten lasten kanssa hattuhyllylläkin on hiekkaa, vaikka tietääkseni sinne ei koskaan laiteta kenkiä. Pyyhin hämähäkinseitit katosta, pesin seinät, tyhjensin jokaisen vetolaatikon ja imuroin niistä hiekat.

Kannoin matot parvekkeelle. Imuroin, pesin ja puunasin kodinhoitohuoneen ja keittiön läpikotaisin. Ihmettelin, miten meillä on kahvia kattolampussa. Vein tavarat paikoilleen, pesin tiskit ja keittiön ikkunat. Sauna meni heittämällä. Puolivälissä kylpyhuoneen siivousta piti pitää teetauko. Vilkaisin kelloa. Aikaa oli mennyt kaksi (!) tuntia. Tuijotin kelloa teekuppi kädessä ja epäilin sen jätättävän. Mutta oikeassa se oli.

Totesin, että tätä vauhtia edeten koko kevätsiivous olisi tehty neljässä tunnissa. Eihän se nyt käy. Päätin hidastaa tahtia. Lastenhuoneen siivosin fiilistellen. Ikkunat tuli pestyä pieteetillä. Jätin tietoisesti näkemättä kirpputorikasan huoneen nurkassa.

Tietokone/olkkari/makuuhuoneessa istuin alas ja mietin, mitä ihmettä minä tälle huoneelle teen. Sänky pitäisi yhä vaihtaa pienempään, senkkiä ei ole, kaikki paikat ovat täynnä ajelehtivaa toimistotarviketta ja elektroniikkaa. Mietin suunnitelmaani huoneelle ja pohdin, onko siinä yhtäkään osaa, jonka voisin toteuttaa heti. Olihan siinä.

Tyhjensin "työpöytäni", joka tässä asunnossa on muuttunut paikkaansa etsivän tavaran kokoontumispisteeksi, kannoin sen pois tieltä odottamaan myyntiä ja siirsin kirjahyllyn sen tilalle. Lattia tuli imuroitua ja pestyä perusteellisesti, yksi romunkerääjä katosi ja huoneeseen tuli lisää tasoja, joilta ajelehtivat tavarat löysivät paikkojaan. Ei huone vieläkään rauhallinen ole, mutta heti viihtyisämpi.

Jokakeväisen tomutuksen kruunasi itse siivoojan kuuraus puhtaassa saunassa. Ah, onnea!