Jouduin pitkästä aikaa etsimään tavaraa. Se oli kenkälankkipurkki, joka oli pitkään seilannut paikkaansa etsien. Meillä ei ole muita kengänlankkaustarvikkeita kuin tuo yksi purkki, joten se etsi paikkaansa yksin. Päätin ensin, että se asuu eteisessä, missä kengätkin. Mutta sitten siirsin sen vaatekaappiin lankattavien juhlakenkien viereen, jotta olisi heti käytettävissä kun kengät pitää huoltaa. Sitten se katosi.
Kiitos KonMarin, etsiminen oli nopeaa. Koska purkki oli seilannut paikkaa etsien, enkä ollut saanut päätettyä, minne sen lopullisesti laitan ja muisti on hatara, jouduin käymään läpi kaikki harkitsemani paikat. Lisäksi piti ottaa huomioon mahdollisuus, että purkki on lasten käsissä kulkeutunut paikkaan x.
Ei tarvinnut tonkia yhtäkään laatikkoa. Laatikon avaus, sisällön silmäily, ei ole täällä, eteenpäin. Alle viisi minuuttia ja olin käynyt läpi kaikki huoneet. Palasin rikospaikalle (=vaatekaapille). Purkin oli pakko olla siellä jossain, koska se ei ollut missään muualla. Päättelin, että se on voinut tipahtaa jonkun taakse, kun kaapilla on käyty. Ei ollut. Sitten kiinnitin huomioni sukkahousukasaan, joka oli muodostunut yhdelle hyllylle, kun en ollut heti jaksanut/viitsinyt viikata niitä paikoilleen. Niiden allahan se purkki oli!
Alle 10 minuuttia, ja tavara oli löytynyt! Ennen olisin luovuttanut ja käynyt ostamassa uuden. En enää!
Mitä opin?
Jokaiselle tavaralle pitää päättää paikka ja säilyttää sitä siellä. Ei kannata viedä sitä muualle "odottamaan käyttöä", koska sitten ei enää muista, missä se "parempi paikka" oli.
Tavarat pitää käytön jälkeen laittaa heti paikoilleen. Kasautuvat pinot kätkevät yllätyksiä.