Tarkemmin futonista

Meille siis tuli kaksi futonia, koossa 160 x 200, paksuus 9 cm. Täyte on puhdasta puuvillaa. Näiden päällä on puuvillainen petauspatja.

Patjaa mainostettiin nettikaupan sivuilla ohueksi, mutta siltä se ei luonnossa vaikuta. Ehkä yksikin futoni olisi riittänyt, mutta kaksi tuntuu sopivan ylelliseltä. Futonit myös painuvat ajan mittaan kasaan, joten voi olla, että jonkun ajan päästä yksi olisi tuntunut liian ohuelta. Kaksi ohuempaa futonia oli hyvä valinta. Näitä paksumpaa patjaa en saisi yksin pyöräytettyä sohvaksi. Yksi patja painaa rahtikirjan mukaan 20 kiloa.

Ensimmäisinä öinä jo kaduin sitä, etten ottanut tätä leveämpiä patjoja. Lasten änkiessä sänkyyn leveämpi on parempi. Siinä missä 160 cm leveä sänky tuntui huoneeseen nähden liian massiiviselta, 160 cm leveä futoni tuntuu pieneltä. Sohvaksi kasattuna se vastaa kapeaa kahden istuttavaa. Kun koko perhe kokoontuu katsomaan telkkaria, tunnelma on tiivis.

Toisaalta kaksi futonia on mahdollista tarvittaessa pedata vierekkäin, jos tulee tarve isolle perhepedille: Parisängyn peitto vain petariksi toiselle futonille, tyynyt ja peitot paikoilleen ja nukkumaan! Tätä ei kyllä vielä ole käytännössä tarvinnut testata.

  

   

Petauspatjan nurkissa on kuminauhat, joiden on tarkoitus pitää patja paikoillaan. Jos futoni koostuisi kahdesta 80 cm leveästä patjasta, niitä ehkä voisi tarvitakin, mutta emme ole huomanneet petarin liikkuvan. Käytimme aluksi aluslakanana pussilakanaa, jonne ängin petarin. Sittemmin ompelin kaksi liian pientä aluslakanaa yhteen ja tein niistä petauspussin, jonne petari sujahtaa sopivasti. Tämä helpottaa sängyn kasaamista iltaisin huomattavasti, kun sängyn osat voi vain nostella paikoilleen.

Petari pelasti meidät heti ensimmäisenä aamuna, kun lapset painiessaan kaatoivat sängyn viereisen kukan ruukkuineen. Säiliöruukun vesi imeytyi petariin, eikä ehtinyt futoneihin asti. Nyt kasvi on siirretty keittiöön, ettei vastaavaa enää pääse tapahtumaan.

Aamulla nostan tyynyt säilytyskoriin sängyn viereen ja siirrän peitot tuolille odottamaan. Petauspatjan vien saunaan kuivumaan, koska se kostuu öisin eniten. Jätän futonit kuivumaan aamupalan ajaksi, eli reilun puolen tunnin ajaksi. Tämän jälkeen taitan päällimmäisen futonin kaksinkerroin. Sitten käännän sen ympäri niin, että taitos on alemman patjan jalkopäässä. Lopuksi nostan alemman patjan vapaan pään koko keon päälle. Sitten työnnän patjat seinää vasten. Tuen päällimmäiseksi nostetun futonin osan seinää vasten, viikkaan peitot kahtia taitetun futonin päälle ja peitän koko komeuden päiväpeitolla. Pari isoa tyynyä tukee syntyneen selkänojan seinää vasten. Toimii ihan hyvin näinkin. Ainut ongelma on, että selkänoja tahtoo lerpsahtaa istuinosan päälle, jos sitä ei tue tyynyillä seinää vasten. Istuessa tätä ei huomaa.

Illalla otan päiväpeitteen pois, vedän futonit seinästä irti, nostan peitot sivuun odottamaan, levitän päällimmäisen futonin alemman päälle, käyn hakemassa saunasta petarin, levitän sen futonien päälle, viskon tyynyt ja peitot sängyn päälle ja ryömin peiton alle. Koko hommaan menee muutama minuutti ja se toimii hyvänä iltarutiinina. Tätä ei voi tehdä kännykkä kädessä.

Joustinpatjasängyn kanssa tätä jumppaa ei tarvinnut tehdä, mutta unenlaadun paraneminen korvaa kyllä lisävaivan ruhtinaallisesti. Enää harmittelen vain sitä, etten vaihtanut sänkyäni futoniin jo aikapäiviä sitten!

  

  

Mies pyörittelee silloin tällöin patjat rullalle ja seinää vasten, etteivät ne homehtuisi lattiaa vasten maatessaan. Mitään patjaahan ei saisi pitää lattiaa vasten kondensaation vuoksi. Futonin alle on tarkoitus rakentaa puinen runko, mutta tämä odottaa vielä sopivaa hetkeä ja rahoitusta. Pitäisi myös päättää malli. Netistä ei ole juuri samanlaista löytynyt, kuin olemme ajatelleet. Pitää vähän piirrellä ja suunnitella...