Kenkäkaaos kuriin

Hurjan netin penkomisen jälkeen vihdoin löytyivät ne hakusanat, joilla löytyi riittävän pitkä kenkäteline eteiseen. Pituutta enimmillään 1m, eikä hinta (30e) karkaa kuuhun! Saa nähdä, miten säädettävä kenkäteline ajaa asiansa ja tarvitseeko tuohon keksiä lisätukea keskelle siinä vaiheessa, kun ylähyllyn lastaa täyteen turvakenkiä ja talvisaappaita. Mutta jos enää ei tarvitsisi kompastella lasten kenkiin, kun tulee sisään!

Edit 5.6.: Kenkäteline on osoittautunut käytössä erittäin toimivaksi. Jonkun verran se niiaa keskeltä aivan äärimmilleen venytettynä, mutta ei ainakaan itseä häiritsevästi ja hyvin on kuormansa kantanut. Telineen alle mahtuvat nuorimmaisen kengät ja sandaalit, alemmalle tasolle lenkkarit ja ylätasolle kumpparit ja saappaat. Vielä kun joku ehtisi irrottaa hattuhyllyn ja kiinnittää sen parikymmentä senttiä korkeammalle seinään, niin kengät eivät jäisi niin pahasti takkien alle piiloon...

Petari ♥

 

Tilasin kirppistuotoilla meille sijauspatjan. Puuvillainen futoni vaatii luonnonmateriaalia päälleen ja vesipestävyys on plussaa, joten päädyin puuvillapetariin. Valmistajaksi valikoitui Porin villa ja peite. Heidän valikoimistaan löytyi puhdasta puuvillaa oleva petari, joka ei sähköisty eikä hiosta, kuten vaahtomuoviset, hengittämättömät petarit. Arvoin pitkään patjansuojuksen ja petarin välillä, koska osa netin keskustelupalstojen tietäjistä oli sitä mieltä, ettei futonia saa pilata liian paksulla petarilla. Toisaalta tiesin, että oman mielenrauhani vuoksi enemmän on parempi. Jos futonin päälle kaatuu mehulasi, olen iloinen jos se imeytyy vesipestävään petariin ennen kuin ehtii futoniin asti. Oman mielenrauhani vuoksi päätin siis investoida paksumpaan (ja hieman hinnakkaampaan) petariin.

  

Toimitus oli nopea. Aurinko paistoi ihanasti, kun kävin hakemassa ruskean voimapaperin peittämän paketin matkahuollosta. Paketti pyörän kyytiin ja taluttaen kohti kotia. Hymyilin jokaiselle vastaantulijalle. Kotona piti heti repiä paketti auki, vaikka futoni on vielä matkalla. Kun käsi osui petarin pintaan, rakastuin. Ymmärsin heti, miksi nettikaupan myyntipuheissa oli hehkutettu sähköttömyyttä. Ei tuttua pistelyä ja ritinää. Sileä, pehmeä ja lämmin pinta. Siinä hetkessä tiesin, etten enää ikinä osta muovia sänkyyni.

Totta kai se piti heti koenukkua. Mies pisti lattialle vanhan petarin kaksinkerroin ja uuden petarin kaksinkerroin siihen päälle. Lakana päälle ja virallinen väliaikaisratkaisu oli valmis. Pää tyynyyn ja peiton alle.

Mies nukkui kuin tukki.

Hän nukkui ohi aamupalan. Ruoka-aika tuli ja meni. Päiväkahviaikaan kävin tönimässä hereille. Vihainen mulkaisu, kyljen kääntö ja ilmoitus, että hän tämä on niin hyvä nukkua, että hän posottaa nyt univelat pois. Kun mies heräsi, vaihdettiin. Minä nukuin univelkani pois.

Yllätyin siitä, miten lämpimältä petari tuntui. Se ei tuntunut viileältä, kuten tekokuituinen edeltäjänsä. Joustinpatjaan verrattuna vaahtomuovi+puuvilla-yhdistelmä tuntui tukevalta, vaikkakin olisin arvostanut hieman paksumpaa patjaa. Hengittävä alusta tuntui korostavan peiton hengittämättömyyttä: Peitto tuntui hiostavan enemmän kuin koskaan. Silti:

Nukuin kuin tukki.

Herättyäni testasin, minne asti patja oli kostunut. Puuvillapetari oli kostea, samoin vanha petari puoliväliin. Molemmat kuivahtivat hyvin aamupäivän aikana. Ehkä hengittävä peitto olisi sallinut hikoilun haihtumisen myös ylöspäin, ja patja olisi pysynyt kuivempana. Patjan pinta tuntui silti miellyttävältä ja lämpimältä, ei kylmältä tai märältä.

Seuraavana yönä testattiin, onnistuuko nukkuminen, jos petarit levittää lattialle taittamatta kaksinkerroin. Minulta onnistui, mies valitti liian kovaa alustaa ja pakeni. Etukäteen olin ajatellut minun olevan se, joka kaipaa pehmeämpää alustaa. Asia olikin päinvastoin. Aamulla herätessäni huomasin alaselkäni lihasjumin auenneen. Pidemmällä aikavälillä paksumpi alusta olisi kyllä parempi.

Näiden kokemusten myötä odotan entistä suuremmalla innolla futonien saapumista. Univelka ei helpota elämää. Valitsen kotiini mieluummin kutsuvan sängyn, jossa uni on syvää.

Nyt

Kirpputorille tavaraa pakatessa välillä on mielessä käynyt pelastaa joku tavara takaisin. Jos sitä sittenkin vielä tarvitsisi. Kaksi kysymystä on auttanut paljon: Ostaisinko tämän nyt, jos en vielä omistaisi sitä? Tarvitsenko tätä juuri nyt? Yleensä vastaus on ollut ei: En ostaisi, en tarvitse.

  

Makasin flunssan kourissa selänrikkojasängyssä ja mitä pidempään flunssa kesti, sitä enemmän aloin sänkyä inhota. Omakin selkä alkoi hajoilla ja eräänä aamuna heräsin vatsalihaskramppiin. Kun flunssa alkoi vihdoin hellittää, pääsin tarttumaan toimeen.

  

En voi vielä vaihtaa selänrikkojaa futoniin, koska futonin toimitusajaksi on luvattu neljä viikkoa. Mutta voin jo purkaa sängyn odottamaan myyntiä ja siirtää patjat pinoon siihen, missä futoni tulee olemaan. Samalla tietokonepöytä ja huoneen muut tavarat valssasivat lopullisille paikoilleen. Mittasin huoneen. Olkkari/työhuone/makkari on kooltaan 365 cm x 360 cm. Pelkkä sänky ja tietokonepöytä veivät yli puolet huoneesta! Heti kun sängyn otti pois, huoneessa pystyi hengittämään. Kun television ja tietokonepöydän johtoviidakkoineen siirsi pois ikkunan edestä, ikkunasta näki ulos. Huomasin, miten upeat maisemat tästä asunnosta on! Ikkunoista näkyy pelkkää metsää, vaikka kaupungissa asutaan.

 
Ihastuin heti ajatukseen lainata metsämaisemaa sängynpäädyksi. Futoni ikkunan alle, pitkät vaaleat verhot kehyksiksi, kuusten vihreys ikkunan läpi. Upeampaa ei kaupasta löydy, eikä näkymä vie lattiatilaa!

  

Juuri nyt en pysty hankkimaan kaikkia tarvittavia huonekaluja, mutta voin laittaa nykyiset tavarat niille paikoille, joille ne tulisivat uusien huonekalujen myötä. Keräsin ajelehtivat, paikkaansa odottavat tavarat tyhjentyneisiin laatikoihin ja pinosin ne tulevan lipaston ja tulevan senkin kohdalle. Kulkureitit selkiytyivät ja oli helppo mitata, minkä kokoisia huonekaluja tarvitsemme.

  

On kuin jokin lukko olisi auennut. Kun olohuone/työhuone/makkariin tuli tilaa, energiaa riitti yhtäkkiä seisoneiden töiden tekoon. Flunssakin tuntuu vihdoin kadonneen! Johan sitä kestikin. Tuntui, että jokaisen kirppiskuorman myötä tauti otti kierroksia.

  

Kun on selkeä suunnitelma siihen, miten ja missä järjestyksessä elämäänsä helpottaa, keskeneräisyyttä on helpompi sietää. Siinä, missä nyt on pino laatikoita, on tulevaisuudessa se hauska lipasto tai jokin vielä parempi. Sotku ei ole pysyvä olotila. Sille voi tehdä jotain.

  

Koriste-esineet löysivät vihdoin paikkansa ja laitoin ylimääräiset pois. Senkin päälle tuleva tarjotin lähti varastoon odottamaan tasoa, jolle sen voi laittaa esille. Ylimääräinen työpöytä meni heti kaupaksi. Säiden lämmettyä on saanut pitää ikkunoita auki ja tuuli on puhaltanut läpi asunnon.

  

On kuin seisoisi uuden kynnyksellä!

  

Kuva CC-by Malingering

ps. Kurkkaappa, mitä Pinterestistä löytyy hakusanalla "minimalist" ja vertaa niitä hakuun sanoilla "empty room". Ja miksi haku sanalla "empty" tuottaa niin erilaisia kuvia kuin haku sanalla "full"? Onko tyhjä tila kauhistus? Jos on, kenelle?

Säilytys kuntoon

Meillä on säilytysongelma. Tavarat on karsittu, mutta silti tuntuu, ettei mikään mahdu minnekään. Meillä on liian vähän tai vääränlaisia säilytyskalusteita.

  

  

Eteisessä lasten kengät täyttävät lattian. Lipastojen päälle tarvitaan kaksikerroksinen kenkäteline, muuten lattia on yksi kenkämeri. Pituutta vain saisi olla max. 104 cm ja jostain syystä kaupoissa myydään vakiona 80 cm pitkää. Löytämäni metrin pituiset karkaavat hinnallaan tavoittamattomiin.

Ainoat vaatekaapit ovat lastenhuoneessa, joten niihin pitää mahtua kaikkien vaatteet. Valitettavasti kaapit on suunniteltu todella huonosti. Hyllyjä on liian vähän ja ne ovat syvät. Vetokoreja on vain yhdessä kaapissa ja ne ovat hankalat ja jäykät. Lasten sukat putoilevat rautalankojen väleistä. Korit ovat matalat, joten niihin ei saa viikattua pystyyn. Perällä olevia ei saa näkyviin kuin repimällä korin melkein kokonaan ulos. On helpompi jättää kaappi auki kuin saada korit työnnettyä takaisin paikoilleen, joten kun pimeässä hapuilee aukinaisen oven takaa pistorasiaa, tulee pudottaneeksi korin tai pari kiskoineen alas.

  

  

Ongelman ratkaisisi lipasto, joka sopisi ikkunan eteen. Pituutta saisi olla 130 cm, korkeutta 90 cm. Se nielisi sopivasti lasten käyttövaatteita. Ikean PS-sarjan lipasto alkoi kutkuttaa mielikuvitusta. Tuohan oikein huutaa tuunaamaan! Kuten esim. täällä esitellään. Tuossa on jopa sopiva kolo, johon kiivetä kun haluaa nähdä ikkunasta ulos. Ikkunalauta saattaisi siis vihdoin jopa pysyä seinässä! Tai sitten lipastoa vain käytettäisiin apuna sille kiipeämiseen... Lipaston myötä hankalan kaapin voisi omistaa nykyisin tunkkaisissa sängynaluslaatikoissa makaaville lakanoille. Mutta aivan ensimmäiseksi kirpputoria odottavat tavarat pitää työntää eteenpäin. Ennen sitä huone ei hengitä.

  

  

Lastenhuoneeseen tarvittaisiin myös esiteinille oma tila. Nykyisin hänellä ei ole kunnon työpöytää, jossa olisi säilytystilaa, joten läksykirjat ja penaalit jäävät seilaamaan pitkin lattioita. Nuorempi tekee läksyt sängyssään. Repuille ei ole paikkaa, ja niihin kompastellaan. Ihanaa olisi vetolaatikko, jonne ne voisi nostaa odottamaan seuraavaa koulupäivää. Seuraavassa kämpässä teinille on sitten oma huone. Tässä kämpässä ainoa vaihtoehto taitaa olla parvisänky, jonka alaosan eteen voi halutessaan vetää verhon. Tämäkin hankinta odottaa sitä ensimmäistä palkkapäivää.

Asunnon vessa on ollut yksi murheenkryyni, koska siellä ei ollut valmiina mitään säilytyskalustetta. Vain peili, jossa yksi lasitaso. Onneksi jo edelliseen asuntoon oli hankittu pyörällinen vetolaatikosto, joka nieli kiitettävän määrän tavaraa, mutta hammaspesu- ja parranajovälineet tarvitsisivat peilikaapin. Edelliseen asuntoon kuului Polarian peilikaappi ja kaipaan sitä tänne.

  

  

Keittiössä tilanne on vähiten huono. Siellä on paikka jokaiselle astialle, kuiva-aineet mahtuvat paikoilleen ja on jopa kännyköiden latauspaikka, johon kännykät pistetään yöksi. Silti sinnekin tarvittaisiin lisätilaa. Sitä tarjoaisi taittopöytä taittotuoleineen. Ruokailun jälkeen tuolit saisi nostettua seinälle ja pöydän taitettua seinän viereen odottamaan seuraavaa ruokailua. Kynttilät odottavat pyykkikaapissa sitä, että ne pääsisivät taittopöydän vetolaatikoihin. Pienessä tilassa olisi myös kätevää, jos servetit ja muut ruokailun aikana mahdollisesti tarvittavat saisi ruokapöydästä, eikä tarvitsisi änkeytyä muiden ohi niitä hakemaan.

  

Pahin tilanne on olohuone/työhuone/makkarissa. Tavarat seilaavat ja täyttävät tasot, huone ei rauhoitu ei sitten millään. Toivon, että sängyn vaihto ja sitä seuraava huonekaluvalssi selkiyttävät tilannetta niin, että tarvittavien huonekalujen mitat selkiytyvät. Jos se oikea sitten tulisi jossain vastaan... Olen kironnut sitä, että näin tämän Maskunkin valikoimissa olleen senkin. Nyt vertaan jokaista Tori.fi:ssä myytävää senkkiä siihen ja totean, että ei ole yhtä hieno. Tämä nielisi niin hienosti mapit, printterin, skannerin, stereot, pelikonsolit, toimistotarvikkeet ja paperit! Liukuovet eivät veisi tilaa auetessaan ja telkkari menisi tuohon päälle. En kyllä tiedä, saako tätä enää mistään, vaikka rahat saisikin kasaan. Tuntuu olevan valikoimista poistuva tuote. Ainahan voi kyllä teetättää puusepällä juuri haluamansa tai kokeilla, saisiko tätä tilattua suoraan valmistajalta, mutta kumpikin vaihtoehto kuulostaa kalliilta... Lottovoitto, tule jo! :)

Joustinpatjasta futoniin?

  

Sängyn korjaus ei auttanut puolisoni selkäkipuihin. Hän nukkuu nyt hätäapuna keskimmäisen sängyssä, minä jaan parisängyn unissaankin jalkapalloa pelaavan lapsen kanssa. Ei tee hyvää parisuhteelle, ei. Mies nukkuu nyt kuin tukki, minä kärsin unettomuudesta. En enää osaa nukkua ilman vieressä kuorsaavaa ukkoa!

  

Palasin siis takaisin makuuhuoneen tavoitteiden äärelle. Olin niitä listatessani valinnut postaukseen kuvan futonsohvasta, mutta pohdinnan jälkeen 120 cm sänky olisi meille aivan liian kapea, kun ottaa huomioon että meillä perhepeteillään yhä säännöllisen epäsäännöllisesti. Sukelsin siis netin ihmemaailmaan ja selvitin selkävaivaisen vaihtoehtoja.

  

Lopulta päädyin siihen, että meille hankitaan rullattava futoni. Rullattava, koska haluan saada sängyn viemän tilan käyttöön päivän ajaksi, futoni siksi, että niin moni selkäkipuinen sitä ylisti. Täältä luin neuvon, että kannattaa tilata mieluummin kaksi ohutta kuin yksi paksu, helpomman rullattavuuden vuoksi. Muualla neuvottiin hankkimaan kaksi kapeampaa patjaa ja laittamaan niiden päälle petari, niin patjat on helpompi viedä tuulettumaan. Tämän vaihtoehdon hylkäsin, koska nykysängyssä nukutaan joko ihan keskellä patjojen väliin pudoten tai sitten reunoilla keskellä potkivaa lasta väistellen. Ja jos lapsen laittaa reunalle, hän putoaa sängystä. Tästäkin syystä matampi futoni olisi parempi.

  

Luonnonmateriaalit houkuttelevat niiden hengittävyyden vuoksi. Olen itse herkistynyt homeille, mikä laskee kynnystä oireilla muillekin kemikaaleille. Muovisten patjojen huono puoli on, että ne keräävät helposti itseensä kaikenlaista kasvustoa. Lasten vaahtomuovipatjat ovat alkaneet jo vihertää, eli nekin pitäisi uusia, ei vähiten vanhimman astman vuoksi. Mutta askel kerrallaan, rahatilanteen rajoissa.

  

Opintoni ovat jo niin lopuillaan, että pystyin irtisanomaan vuokra-asuntoni opiskelupaikkakunnallani. Palautuvalla takuuvuokralla ostaa futonit parisängyn tilalle. Tatamit, päälliset ja petauspatja jäävät odottamaan myöhempää hetkeä. Ilman niitäkin selviää, mutta nykysänky tappaa miehen selän ja erillään nukkuminen parisuhteen.

  

Pääsen tekemään tilauksen loppuviikosta ja toimitusajaksi patjoille luvataan 3-6 viikkoa. Jonkin aikaa joudutaan siis vielä odottamaan, mutta toivotaan, että saavutettava unenlaatu on sen arvoista!