Rakkaat, ärsyttävät, vaikeat muistoesineet. Kuolleen omaisen tavarat, entisen lemmikin tavarat, matkamuistot, lahjat... Valokuvat rajasin tämän kategorian ulkopuolelle. Ne saavat olla albumeissaan.
Kun pääsin tähän kategoriaan, tein päätöksen, että jos tavaralla on käyttöarvoa, se tulee käyttöön. Vain muistelemisen vuoksi säilytettävien tavaroiden pitää mahtua mummolta saatuun pieneen puiseen rasiaan. Kaiverruksineen se tuo minulle aina mieleen lapsuuteni mummolan. Jo siihen tarttuminen saa nostalgiseksi.
Minusta ajatus, että rasia olisi täynnä ihania muistoja, oli niin iloa tuottava, että päätin toteuttaa sen. Nyt rasia on puolillaan muistoja tapahtumista, joita en halua unohtaa. Liput leffaan, kun mentiin koko kaveriporukalla. Ensitreffien leffaliput. Ranneke ensimmäisiltä festareilta, joilla kävin. Osa tavaroista on sellaisia, että muille ne olisivat roskia: Teepussin kääre. Naru, jossa on solmu. Valkoinen kivi. Mutta minulle ne ovat merkityksellisiä.
Nyt tiedän, etteivät nämä tavarat mene hukkaan. Ne ovat aina tässä rasiassa, jota kukaan muu ei käytä.
Silloin tällöin avaan rasian, nostan jokaisen muiston käteeni ja vietän aikaa sen kanssa. Jos muisto on hapantunut ja mennyt pilalle, laitan sen pois. Rasiaani kelpaavat vain muistot, jotka luovat lämpimän tunteen rintaan. Myös ne kipeät.
